35: Dialect laittaa kivasti ajattelemaan

Dialect on kieleen perehtyneiden Hakan Seyalioglun ja Kathryn Hymesin tekemä sekä Thorny Gamesin vuonna 2016 julkaisema peli. Siinä keskitytään pelaamaan eristäytynyttä yhteisöä sekä tämän käyttämiä käsitteitä. Peli on tarkoitettu kertapeliksi ja se tarjoaa eheän, valmiin setin - tai itse asiassa useampikin.

ESITTELY

Peli on kaksivaiheinen niin, että aluksi raamitetaan yhteisö ja tehdään hahmot. Sitten pelataan hahmojen kautta yhteisöä ja sen muutosta kolmessa vaiheessa (eras). Pelin apuvälineenä käytetään pelin omia täkykortteja (täky = prompt).

Pelissä on tarjolla useampi tausta (backdrop) ja yhteisön raamitus tapahtuu pelaajien vastatessa valitun taustan valmiisiin kysymyksiin sekä lisäkysymykseen, jonka pelaajat keksivät itse. Näiden kysymysten ja vastausten pohjalta luodaan yhteisölle kolme keskeisintä sitä määrittelevää tekijää (aspects).

Jokainen pelaaja luo oman hahmonsa pelin arkkityyppikorttien avulla. Edellisessä pelaamessamme pelissä arkkityypeiksi valikoitui tietäjä, julkkis ja puolustaja. Jokaisessa arkkityypin kortissa on lyhyet täyt tukemaan hahmon ideointia.

Varsinainen peli sisältää kolme vaihetta (eras) sekä perintövaiheen (legacy). Jokaisessa vaiheessa kukin pelaaja tuo peliin yhden käteensä arvotuista korteista, yhdistää sen yhteen kolmesta yhteisöä määrittelevästä tekijästä (aspect) ja luo kortissa olevien täkyjen avulla yhteisössä käytetyn käsitteen sekä kuvailee tämän käsitteen merkitystä yhteisölle. Tämän jälkeen pelaajat roolipelaavat kortissa olevan täyn pohjalta sen aikaa, että luodun käsitteen käyttö tulee ilmi. Samalla pelissä tulee muodostuneeksi tarinaa yhteisölle ja pelin vaiheisiin (ages) liittyvät täyt tukevat “tarinan kaarta”.

Taustoille (backdropeissa) on yhteistä se, että yhteisö muuttuu suljetusta avoimeksi. Pelin alaotsikon viittaa pelin yleishenkeen: a game about language and how it dies. Tosin usein taitaa olla kyse eristäytyneisyyden päättymisestä ja siihen liittyvästä muutoksesta kuin dramaattisesta kuolemasta sellaisenaan.

Peli päättyy perintövaiheeseen (legacy), jossa määritellään kullekin hahmolle jälleen kerran korttien täkyjen avulla näiden kohtalo ja/tai pelin jälkeinen tulevaisuus.

Kaikkinensa pelissä on viidenlaisia kortteja: hahmokortteja, erilliset kortit kolmeen eri vaiheeseen sekä perintökortit. Lisäksi peliä ohjaa kunkin taustan (backdrop) kahden sivun taustapaperi.

Wikipedia-artikkelista luin, että peli päättyisi pohdintaan siitä, miksi pelissä luotu kieli ei ole enää pelin päätyttyä tarpeen. Meidän testipelistä tällainen vaihe taisi unohtua. (Pelasin peliä myös koronavuosina, mutta niistä peleistä en muista enää yksityiskohtia.)

ARVIO

Pidän pelistä paljon. Se tuntuu toimivalta kokonaisuudelta, peli etenee jouhevasti ja saa kivalla tavalla ajattelemaan. Pelissä ei tunnu olevan oikeastaan mitään turhaa eikä siihen myöskään kaipaa mitään lisää - harvinaisen valmis paketti! Lisäksi minua ylipäätään kiinnostaa merkitykset - ja ne juuri ovat tämän pelin keskiössä (enemmän kuin sanat sinänsä, koen)!

Peli etenee miellyttävän pienellä ohjauksella. Yksittäisen paperin avulla voi luoda taustat ja tuottaa muutosta vaiheiden vaihtuessa toisiin. Korteissa on tekstiä vähän, mutta tarpeeksi mahdollistamaan pelin etenemisen kiinnostaviin suuntiin. Tähän toki liittyy se, että pelaajalla on sopivasti valinnanvaraa mm. vaihekorttien valinnassa.

Tätä peliä pelaan mielelläni uudelleen - varsinkin, kun tiedän siihen olevan valmiina useita valmiita taustoja (backdops), joten uutta “tutkittavaa” riittää!

Kympin peli: “Peli, jolta ei voi enempää vaatia - ei tarvitse olla täydellinen, ollakseen mainio! Peli, joka toimii sellaisenaan ja jota janoan pelata ja/tai vetää uudelleen. Roolipelaamisen ydintä.”

(Toki on hyvä muistaa se, ettei tämäkään peli ole varmasti kaikille. Kaikki eivät pitäne näin kevyistä, pohtivista ja luovista peleistä. Ja se on oikein ok.)

MUUTOSEHDOTUKSIA

Harvinaista kyllä, nyt on kyse pelistä, johon en koe tarvetta pohtia mitään muutoksia.

Jos sellaisen kuitenkin haluaa puoliväkisin keksiä, niin voisin joskus kokeilla peliä niin, että sen aikana luotaisiin pelaajien yhteinen hahmotalli. Siis niin, että jokainen pelaaja ei pelaisi yhtä ja samaa hahmoa koko pelin, vaan jokainen pelaaja pelaisi yksittäisessä kohtauksessa yhtä hahmoa - joko samaa tai eri hahmoa kuin aiemmin. Pelaajat voisivat myös pelata sellaista hahmoa, jota viimeksi pelasi joku muu. Näin peli keskittyisi vielä selvemmin yhteisöön sekä sen tapahtumiin ja kielen merkityksiin kuin yksittäisiin yhteisön jäseniin. Mutta toisaalta, ei saman hahmon pelaaminen mitenkään häiritsevääkään ollut.

Pelistä on tullut juuri uusi painos (ei laitos), joten sitä on jälleen tarjolla - hämmentävän edulliseen hintaan (jos ei huomioida postimaksuja ja tulleja) kortteineen kaikkineen.

AIEMPIA PELIARVIOITANI

Ostopelit (suluissa arvosana)

- Shock: Social Science Fiction (9)

- QuestWorlds (9)

- Twist and Turn (10)

- Miksi OSR ei ole minua varten? (Knave ja Mothership) (7)

- Querent (9)

- Ironsworn (8)

Omat pelit

- Sankareiden matka (10)

- lasten kanssa pelaamisesta (sis. minisäännöt) (9/10)

- Rautaportti (9) - Kevytterä (9)

- Rautaterät (8); yhteistoiminnallisuuden näkökulmasta