26: Lasten kanssa roolipelaaminen

Olen huomannut ilokseni somessa useampia lasten kanssa pelaamisesta kiinnostuneita. Epäilemättä aiheessa on myös monia kokeneita konkareita. Tässä kirjoituksessa kerron omista kokeiluistani lasten kanssa pelaamisesta. Pääasiallinen kohderyhmäni koostuu kolmesta tällä hetkellä 7-12-vuotiaasta.

Kuten pelaajat ja pelit yleensäkin, niin myös lasten kanssa voinee roolipelata hyvin monella tapaa ja lapsilla voi olla erilaisia kiinnostuksen painopisteitä. Eikä pelinvetäjän parane täysin unohtaa itseäänkään edes lasten kanssa pelatesssa.

Erilaisista pelityyleistä koin oivan esimerkin erään toisen lapsiporukan kanssa pelatessa. Siinä kolmesta pelaajasta jokaisella vaikutti olevan keskenään hyvin erilaisia mielenkiinnon painotuksia peliä kohtaan. Yksi kaipasi aika tavanomaista seikkailemista, toinen olisi halunnut keskittyä hahmojen näyttelemiseen ja kolmannen tiedän olevan kiinnostunut matemaattisista haasteista. Tällaiseen porukkaan voisi sopia erilaisten tehtävien jako pelaajien kesken.

Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin siihen, kuinka olen pelannut varsinaisen lapsiporukkani kanssa. Ainakin alku on vaikuttanut lupaavalta.

Pidän itse erityisesti kevyiden sääntöjen tarinallisista peleistä enkä ole kokenut tarvetta tarjota lapsille jotain muuta. Lisäksi minua kiinnostaa yhteistoiminnallinen pelitapa, mutta lasten kanssa koen tarpeelliseksi olla vähintään puolittain pelinjohtajan roolissa. Uskon lapsienkin nauttivan mahdollisuuksista tarjota omia ideoita ja omaa mielukuvitusta yhteisen peliin sekä tietysti oman hahmon vahvasta roolista pelissä.

Hahmonluonnin apuna käytimme Everwayn vision-kortteja, jotka näyttäisivät toimivan erityisen hyvin myös lasten kanssa. Ne ovat samanaikaisesti sekä riittävän konkreettisia että myös mielikuvitusta ruokkivia. Korteissa on erilaisia henkilöitä, paikkoja ja esineitä fantasiamaailmasta. Lapset saivat valita viitisen kiinnostavalta vaikuttavaa korttia kuvastamaan omaa hahmoaan ja/tai tämän taustoja. Kuvien kautta lapset osasivat luultavasti kertoa hahmoistaan enemmän kuin puhtaasti “tyhjästä nyhjäisten.”

Hahmoihin liittyviin kuvauksiin sitoutuen tai niitä täydentäen lapset määrittelivät - sopivissa määrin avustettuna - vapaasanaisesti sitä, missä heidän hahmonsa ovat hyviä. Nuorempien lasten kohdalla huomasin, kuinka yksi innostava kyvykkyyden määrittely avasi padot laajempaan omatoimiseen ideointiin. Hahmoille tuli mm. sellaisia kyvykkyyksiä kuin nopea, akrobaatti, muodonmuuttaja (käärme) ja lentäminen.

Tein myös itselleni hahmon ja se on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Annan lasten hahmojen tietysti olla valokeilassa omaa hahmoani enemmän, mutta tarvittaessa voin täydentää hahmojen ryhmää hahmoni taidoilla ja/tai käyttää hahmoani seikkailun edistämiseen ilman uusia sivuhahmoja tai juonenkäänteitä. Lapsistakin tuntuu olevan mukavaa, kun olen itse mukana pelissä myös hahmolla.

Pelimekanismin halusin pitää hyvin simppelinä. Toinen keskeinen periaate tätä päätettäessä oli se, että olin ostanut lapsille perusnoppasetit, joten pelissä tuli käyttää laajasta erilaisia noppia. Näinpä sovimme, että hahmoille määritellään kykyihin niissä käytettävä noppa niin, että paras kyky on d10, toiseksi parhaat d8 ja loput d6. Kun hahmot kehittyvät, he oppivat uusia kykyjä tai kehittyvät vanhoissa.

Kun hahmo kokee haasteen, pelaaja heittää yhtäaikaa sekä hahmonsa noppaa että myös haastenoppaa. Haastenopan suuruus vaihtelee haasteen kovuuden perusteella. Suurempi silmäluku voittaa ja noppien silmälukujen erotus kertoo tuloksen suuruudesta. Tasaluvuilla joko heitetään uudelleen tai todetaan tilanteen olevan pattitilanne - jotain uutta pitäisi keksiä. Tällainen systeemi näyttää olevan lapsille helposti omaksuttava, sisältää riittävästi jännitysmomenttia ja tuottaa kiinnostavan erilaisia lopputulemia. Se, että (lapsi)pelaaja heittää molemmat nopat, vahvistaa kokemusta siitä, että konflikti on hahmon ja pelimaailman, ei pelinjohtajan ja pelaajan välinen. Tämän tarkempaa pelimekanismia en ole peliimme kaivanut.

Pelimaailmaksi päätimme ottaa yleisen fantasiamaailman erilaisine kansoineen, olentoineen ja magioineen. Valitsimme Everway-pelin kartan käyttöömme, mutta ilman kyseisen pelin siihen tuottamaa “lorea”. Meillä on pelkkä kartta ja päätämme itse, mitä eri paikoissa on. Kartalla on aika paljon kuvaavia nimiä, kuten Charmwood, Pheonix Rock ja Eastguard, mitkä ovat omiaan myös ruokkimaan mielikuvitusta.

Varsinaista peliä olemme tuottaneet hahmonluonnin tapaan inspiraatiokorteilla, kuten jo mainituilla Everwayn vision-korteilla. Aluksi vedetään joitakin kortteja - ja lapset pitävät korttien vetämisestä! Kortin vetäjä saa kertoa, millaisia ideoita kortista kyseiseen pelitilanteeseen hänen mieleensä tulee. Tämän päälle olen sitten toiminut aikalailla pelinjohtajan roolissa osin hyödyntäen lasten ideoita, mutta myös luoden tarkempia kohtauksia ja tuoden mukaan omiani ideoitani. Lisäksi olen tietysti huolehtinut siitä, että peli etenee sopivalla rytmillä eteenpäin ja että kohtaukset olisivat meistä kaikista kiinnostavia. Tuntuu aika kivalta tasapainolta yhteisen ideoinnin ja pelinjohtamisen välillä.

Yksittäisen pelin keston olemme pitäneet lyhyempänä kuin aikuisten kesken erityisesti siksi, että yksi pelaajista väsyy helposti, vaikka näyttääkin sinänsä nauttivan pelaamisesta. Peli on myös intensiivisempää lasten kanssa kuin aikuisten kanssa, joten pelinvetäjällekin tiiviimpi pelipaketti on sopiva ratkaisu.

Itselleni antoisinta lasten kanssa pelaamisessa on saada viettää aikaa lasten kanssa jotain hieman syvällisempää tehden, tarjota lapsille tilaisuuksia käyttää mielikuvistustaan sekä nähdä ja kuulla lasten erilaisia ideoita ja toiveita peliin liittyen. Lastenkin kanssa pelaaminen on jotain muuta kuin arkirumbassa pyörimistä.

Lisäksi peli on auttanut uudella tavalla miettimään sitä, mikä pelaamisessa on merkityksellistä ja mikä kenties hieman ylimääräistä. Näistä ajatuksista koen saaneni uusia näkökulmia myös aikuisten kanssa pelaamiseen. Päivitetty 27.12.: Lisätty maininta pj-pelaaja-vastakkainasettelun vähenemisestä, kun pelaaja heittää molemmat nopea.