25: Roolipelien määrittelyä 2

 Tämä on toinen osa roolipelien määrittelyä käsittelevistä kirjoituksistani. Edelliseen keräsin eri lähteistä roolipelien määritelmiä. Tässä kirjoituksessa yritän tehdä tuon edellisen pohjalta jonkinlaista yhteenvetoa ja omaa tulkintaani.

Kun innostuin pohtimaan tätä asiaa hieman tarkemmin muotoilin jo ennen tarkempaa lähteisiin perehtymistä seuraavanlaisen, joskin sittemmin hieman muokatun määritelmän:

Pöytäroolipeleissä pelaajat luovat yhdessä, rooliensa kautta genren ja sääntöjen lainalaisuuksien mukaisia kohtauksia, joiden lopputulokset ratkaistaan pelaamalla ja joiden ketjun voi katsoa muodostavan tarinan.

Lisäksi olin jokseenkin varma, että joku tällainen lyhyt määritelmä edellyttää tuekseen listausta roolipeleille tyypillisiä piirteitä, sillä roolipelien hajanaisuutta ja moninaisuutta on jokseenkin mahdotonta tiivistää muutamaan virkkeeseen.

Toistan tähän myös sen Discord-keskustelussa esille tulleen seikan, että määrittelyt aina nostavat joitakin seikkoja keskiöön ja ohittavat joitakin toisia. Millään muotoa en koe tekeväni tässä täydellistä tai lopullista määrittelyä roolipeleistä.

***

Edellä olevassa määritelmässäni pyrin nostamaan esille roolipelien luovuuden, tyypillisen genresidonnaisuuden, sääntöjen läsnäolon (poikkeuksena freeform), pelin tyypillisen etenemisen kohtauksittain, pelillisten seurausten keskeisyyden sekä käsityksen siitä, että roolipelaaminen muodostaa tarinan. Pyrin tekemään määritelmästä riittävän yleisen.

Jälkikäteen lisäsin määritelmääni viittauksen rooleista, sillä sitä koin määritelmäni eniten kaipaavan. Ajattelen näiden roolien pitävän sisällään myös pelinjohtajan roolin sekä pelinjohtajan pelaamien ei-pelaajahahmojen roolit. Lisäksi genren käsitteen ajattelen pitävän sisällään myös pelimaailman, vaikkei määritelmä sitä suoraan esille tuokaan.

Pelillisyyden ja sen tuottamien seurausten muotoilu haki jonkin aikaa muotoaan. “Lainalaisuuksien mukaisuudella” pyrin kuvaamaan samanaikaisesti sekä sitä, kuinka roolipelit tyypillisesti sitoutuvat erinäisiin sääntöihin (sisältäen genren ja maailman), että sitä, kuinka roolipeleille on myös tyypillistä joustavuus ja vapaus - erityisesti jos asiaa verrataan lautapeleihin.

Tarinaa en halunnut nostaa määritelmän keskiöön, sillä kaikissa peleissä - esim. ns. dungeon crawlingissa - tarina ei välttämättä ole pelaamisen lähtökohta - ja silti tällaistenkin pelien voidaan ajatella ikään kuin jälkikäteen muodostavan tarinan hurjista seikkailuista luolastoissa tms.

Määritelmäni ohittaa sooloroolipelaamisen puhumalla pelaajista monikossa ja korostamalla näiden yhteistoimintaa. Lisäksi määritelmäni ei avaa tarkemmin mm. sääntöjä tai pelaamista.

***

Tarkemman tutustumisen jälkeen en enää osaisi tehdä tuollaista lyhyttä ja ytimekästä määritelmää - sen verran moninaisen näkökulman asiaan tarjosi jo tällainen tutkielmahenkinenkin perehtyminen. Sen sijaan hyödynnän taustatyötäni tekemällä oman yhteenvedon roolipeleille tyypillisistä piirteistä.

Luetteloni on sekoitus omia ja erityisesti The Roudledge Handbook of Role-Playing Game Studies (2024) -kirjassa olevia luonnehdintoja, mutta omia vaikutteita ovat antaneet myös muut “tutkielmiani” tausta-aineisto.

Pöytäroolipeleille tyypillisiä piirteitä ovat mm. (suluissa mainitsen esimerkkejä poikkeuksista) - pelaajat kokoontuvat yhteiseen pelitilanteeseen joko pöydän ympärille tai etänä (poikkeuksena mm. chat-peli) - pelaajia on melko vähän (n. 3-6) ja luottamus heidän välillä on tärkeä pelin peruslähtökohta - pelin voi katsoa perustuvan pelaajien yhteiseen (joskin paljolti ääneen sanomattomaan) sopimukseen pelin yleisistä periaatteista - peli on poikkeama todellisuuteen ja sen perusluonne on eskapistinen - yksittäinen pelisessio kestää muutamasta tunnista useampaan - roolipeleissä pyritään luomaan sellainen koherentti kokonaisuus pelimaailman ja sääntöjen välille, jossa pelaajahahmot näyttelevät keskeistä roolia (poikkeuksena todellisuus ja pelit, joissa ei ole selkeitä pelaajahahmoja) - peli on vuorovaikutusta pelaajien, sääntöjen sekä pelimaailman välillä ja se synnyttää fiktiota - vuorovaikutus on ensisijaisesti puhetta, mutta sitä voidaan täydennetään esim. eleillä ja ilmeillä sekä kartoilla, kuvilla ja pelimaailman tekstinäytteillä (poikkeuksena erilaiset tekstipelit) - oleellinen tekijä peleissä on improvisointi - toisten pelaajien sanomisiin reagointi ja omien sanomisten suhteuttaminen aiemmin sanottuun - pelissä oleellista on mielikuvitus ja sen - sääntöjen ja pelimaailman rajoissa tapahtuva - vapaus (vrt. tietokonepelit) - edelliseen liittyen erilaisia sääntöjä ja maailmoja voi pelata yhtä monella tapaa kuin on peliporukoitakin - toisaalta roolipeleille on tyypillistä erilaisilla kulttuurisilla esikuvilla leikittely - kukaan pelaajista tiedä eikä säännöt määrittele täsmälleen sitä, mitä pelissä tulee tapahtumaan (poikkeuksena vahva “ratakiskotus”) - pelaajat eivät pelaa ensisijaisesti toisiaan vastaan eikä pelissä ole selkeää voittoa tai häviötä (poikkeuksena ns. PvP-pelit ja “wargaming”) - pelin kesto on hyvin joustava; samoilla säänöillä voi pelata kertapelejä ja vuosikausia kestäviä kampanjoita (poikkeuksena erikseen kertapaleiksi tarkoitetut pelit) - pelihauskuudessa keskeisinä elementteinä pidettäneen yllätyksellisyyttä ja käänteitä - pelaajien ja/tai sääntöjen tuottamana (poikkeuksena tylsät pelit, vitsi) - peli tapahtuu vähintään osin kuvitteellisessa maailmassa (poikkeuksena vahvaan realismiin pyrkivät pelit) - peli ja sen maailma perustuu johonkin tunnettuun “genreen”, kuten fantasiaan, sci-fiin tai historialliseen todellisuuteen tai tällaisten genrejen yhdistelmään (poikkeuksena voi pitää nykyrealismiin perustuvia pelejä) - pelaajat pelaavat hahmojensa kautta (poikkeuksena mm. vaihtuvien hahmojen tai yhteisen hahmon pelit) - pelaajilla on valtaa oman hahmonsa määrittelyyn, mutta myös hahmojen generointi ja valmishahmot ovat mahdollisia - hahmot määritellään pelin sääntöihin sitoutuvien lukuarvojen, mutta myös ulkonäön, menneisyyden, tavoitteiden, luonteiden yms. kautta - pelissä on pelinjohtaja, joka valitsee ja/tai määrittelee säännöt, pelimaailman, seikkailun sekä ei-pelaajahahmojen toiminnat (poikkeuksena pelinjohtajattomat pelit) - yksittäiset seikkailut voivat perustua (kaupallisiin) valmisseikkailuihin, pelinjohtajan valmistamiin seikkailuihin ja/tai syntyä vasta pelin aikana - pelissä hahmot ratkovat erilaisia tehtäviä tai sellaiseksi rinnastettavia mysteerejä, ongelmia, hahmojen tavoitteita yms - koska roolipelissä tehtävä, tarina yms. on etusijalla, myös sääntöjen käyttö sisältää tulkintaa ja joustoja (vrt. lautapelit, jotka etenevät säännöt edellä) - peli ja sen säännöt pyrkivät vähintään tietynlaiseen reiluuteen ja pelimaailman selkeyteen (vrt. todellisuuden moninaisuus ja vaikeatulkinnaisuus) - säännöillä on selkeitä tehtäviä pelin näkökulmasta; ratkaista hahmojen onnistuminen näiden toiminnoissa sekä näin tukea pelin tehtäviä ja/tai pelissä muodostuvaa tarinaa; hahmon onnistumiseen vaikuttaa mm. hahmon lukuarvot ja noppatulos (poikkeuksena esim. puhtaan tarinalliset tai johonkin muuhun kuin hahmojen onnistumiseen keskittyvät pelit) - hahmot kehittyvät ja muuttuvat pelin aikana (poikkeuksena ainakin osa lyhyistä kertapeleista)

Tällaisen yhteenvedon katson auttavan - RPG Studies -kirjan hengessä - mm. sen määrittelyä, mikä on roolipelaamisen kovaa ydintä, miksi joku peli ei tunnu täysin roolipeliltä ja miksi jokin muu kuin roolipeli voi tuntua roolipelimäiseltä.

Tässä luettelossa en antanut juurikaan painoarvoa eri tyyppisille peleille. Sen sijaan pyrin luettelemaan roolipeleille yleisesti tyypillisiä piirteitä. Onneksi kuitenkin roolipeleissä miltei kaikki on mahdollista ja näin ollen pelien todellisuus on mitä moninaisin!

***

Mainittakoon vielä sellainen henkilökohtainen mieltymykseni, että minusta on vähemmän harhaanjohtavaa ja paremmin kuvaavaa kutsua esim. Fiascoa roolipelin sijasta draamapeliksi ja For the Queenia tarinapeliksi. Edellisen keskiössä on hahmojen ja koko pelin asetelman hakema draama, jälkimmäisen kysymyksiin vastaamalla muodostuva tarina ja molemmista puuttuu useita tyypillisen roolipelin keskeisiä piirteitä.

Todettakoon sekin, että kutsun omaa peliäni - Sankareiden matkaa - siksi tarinaroolipeliksi, että olen yrittänyt tuoda peliin uusia tapoja synnyttää tarinaa. Huomioi kuitenkin se, etten näillä vaihtoehtoisilla määrityksilläni yritä ketään kieltää kutsumasta mainittuja pelejä (yksinomaan) roolipeleiksi.

***

Jos joku ihmettelee sitä, miksi olen laatinut tällaisia melko teoreettisia tekstejä roolipeleistä, niin vastattakoon lyhyesti tällaiseen kuvitteelliseen kysymykseenkin:

Ensinnäkin olen syvemmän roolipelaamisen “uusherännäinen”. Toisekseen pidän ylipäätään aivojeni käyttämisestä ja älyllisistä haasteista. Kolmanneksi roolipelit ovat minulle tärkeä osa ajankäyttöäni ja identiteettiäni. Neljänneksi, jos pidän jotain tärkeänä, niin haluan tutustua siihen “pintaa syvällisemmin”.

Siispä summa summarum:

“Tärkeintä elämässä on roolipelaaminen, eikä sekään ole kovin tärkeää”

- pseudokirkkonummelainen sanonta