Tekstit

75: Nostoni Ropeconiin 2026

  Selasin jälleen läpi tämän kesän Ropeconin ohjelman ja esittelen tässä kirjoituksessa poimintani. Laitoin conin ohjelmaoppaaseen aiheeksi roolipelit ja kävin ohjelman päivä kerrallaan läpi. Keskityin roolipeleihin ja pyrin bongaamaan ohjelmasta itseäni kiinnostavia juttuja. Erityisesti sellaisia, joita en todennäköisesti pääse conin ulkopuolella kokemaan. Katsoin ohjelmaa suurpiirteisemmin niiltä ajankohdilta, jolloin minulla on joko Glorantha-seura Kalikoksen ohjelmaa tai peli vedettävänä. Sama koski myöhäisillan ohjelmaa, koska aion olla silloin joko matkalla kotiin tai kotona laskeutumassa levolle. Pelaamiseni kieli on suomi, joten englanninkielinen ohjelma jäi pitkälti tutkani ulkopuolelle. Varmasti jotain kiinnostavaa meni myös ohi, mutta mahdollista tekemistä kertyi näinkin enemmän kuin mihin on mahdollista osallistua. Epäilen muun muassa hakumetodini ohittaneen joitakin kiinnostavia puheohjelmia. Koska pelaan kavereitteni kanssa muutoinkin säännöllisesti, niin heidän pe...

74: Gloranthaa indiepeleillä

  Gloranthaa voi pelata hyvin monella tapaa ja useilla eri säännöillä . Tässä kirjoituksessani kerron kokemuksistani ns. indiepelien soveltamisesta Gloranthaan. Olen osallistunut pelaajana ainakin Brindlewood Bayn ja Turning Pointin Glorantha-versiointiin sekä vetänyt vastaavat itse Fiascosta ja Twist and Turnista. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka! *** Brindlewood Bay on Powered by the Apocalypse -peli, jossa mummot ratkaisevat murhamysteerejä. Pelissä mysteeriä ei ole etukäteen päätetty, vaan ratkaisu syntyy, jos on syntyäkseen, yhteisen pelaamisen kautta. Siis jokseenkin omaperäinen tapa vetää mysteeripeli. Glorantha-versiossa pelasimme klaaniyhteisöön jäänyttä naisväkeä, kun miesväkin oli lähtenyt taas jollekin sotareissulle. Ja sitten joku kuoli. Pelissä pääsimme mehustelemaan Gloranthan sukupuolilla ja niihin liittyvillä myyteillä. Useaan otteeseen tehtiin viittauksia orlanthi-miesten hokemaan, “väkivalta on aina vaihtoehto” , ja vastaavasti ernaldoiden vastaavaa, “on toine...

73: Mun juttu ropeissa

  Eräässä tämän vuoden Alfaconin ohjelmanumerossa luennon pitäjä alusti aihettaan määrittelemällä sitä, mistä hän peleissä erityisesti pitää. Hän myös kannusti kaikkia muita pohtimaan samaa. Näin olen toki tehnyt aiemminkin , mutta silti tästä jäi itämään ajatus asian uudemmasta jäsentämisestä tällaiseksi blogikirjoitukseksi. *** Koska olen pelannut roolipelejä lähemmäksi kolme vuosikymmentä ja viitenä eri vuosikymmenenä, niin totta kai matkan varrella olen sekä muuttunut ihmisenä että mieltymykseni pelaamiseen ovat vaihdelleet. Nuorena muistan “realismin” viehättäneen minuakin, taistelun yksityiskohtaisuus ja sen sellainen simulationismi . Edelleenkään ei ole yhdenlaista pelaamista, yhdestä pelistä puhumattakaan, josta ainoastaan pitäisin. Nimenomaan pidän mielekkäänä erilaisten pelien kokemista. Kiitos innokkaiden pelinjohtajien, minulla onkin ollut ilo nauttia pelien ja pelaamisen monipuolisuudesta läpi roolipelaamiseni historian. Vaikka omia pelejäni muhitellassani tunnistan i...

72: Neronius – poikkeuksellinen hahmo

  Tämä ei ole kirjoitus niinkään hahmosta itsestään kuin sen tekemisestä. Muistelen joskus lapsuus- ja nuoruusvuosien kymmenvuotisen roolipelaamisen aikana tehneeni tuhdin taustan omaavia hahmoja. Todennäköisesti tätä tuli tehtyä tämän kauden lopuksi. Mieleeni jäi myös opetus siitä, kuinka liika voi olla liikaa. Tulee helposti ähky, joka pikemminkin latistaa kuin lietsoo pelihaluja. Nyt aikuisuuden lähempänä kahdenkymmenen vuoden pelaamisen ajalta en muista tehneeni lainkaan edes vähänkin laajemman taustan hahmoja. Toki tämä johtunee myös siitä, kuink peliporukoissani on suosiossa kevyemmät, tarinalliset pelit ja useat kampanjat ovat kohtalaisen lyhyitä. (Toki niin tämänkin kampanjan on tarkoitus olla.) Nyt tapahtui ilmiselvä poikkeus. Käytin viisi päivää maailmaan uppoutumiseen ja hahmoni tekemiseen. Lopputuloksena on kahdentoista sivun “hahmolomake” sekä 44 sivua taustamateriaalia maailmasta (näissä on mukana myös kuvakaappauksia kartoista) ja pelin säännöistä. Päälle vielä eriks...

71: Rope-Lakun Glorantha-viikonloppu

  Suomen Glorantha-seura Kalikos järjesti 25-vuotisjuhlansa kunniaksi Glorantha-viikonlopun Töyrylän kartanolla Artjärvellä. Olin paikalla tietysti minäkin. Ja vaikka osin (pj-Juho oli ykkösjärjestäjä) itse sanonkin, niin olipahan taas mainio viikonloppu! Pidän ylipäätään näistä aikuisten retriiteistä, kuten Majataloconista ja Alfaconista. Tällä kertaa oman säväyksensä antoi Glorantha-fiilistely. Mikäpä olisikaan perheelliselle työtä tekevälle parempaa irtautumista arjesta kuin kokea jaettua innostusta jostakin kiinnostavasta – ja sitähän Glorantha totisesti on! Sairauden henget estivät yhden ilmoittautuneen osallistumisen, mikä laittoi yhden autolastillisen matkasuunnitelmat uusiksi. Tämän vuoksi olin itse sen auton kyydissä, joka tuli paikalle hyvissä ajoin odottelemaan muita. Eikä siinä, kivahan se oli hetki hengähtää arvokkaasti sisustetussa makuuhuoneessa. Väen saapuessa paikalle Juho käynnisti King of Dragon Pass -tietokonepelistä inspiroituneen roolipelinsä. Tietokonepelin t...