74: Gloranthaa indiepeleillä
Gloranthaa voi pelata hyvin monella tapaa ja useilla eri säännöillä. Tässä kirjoituksessani kerron kokemuksistani ns. indiepelien soveltamisesta Gloranthaan. Olen osallistunut pelaajana ainakin Brindlewood Bayn ja Turning Pointin Glorantha-versiointiin sekä vetänyt vastaavat itse Fiascosta ja Twist and Turnista. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka!
***
Brindlewood Bay on Powered by the Apocalypse -peli, jossa mummot ratkaisevat murhamysteerejä. Pelissä mysteeriä ei ole etukäteen päätetty, vaan ratkaisu syntyy, jos on syntyäkseen, yhteisen pelaamisen kautta. Siis jokseenkin omaperäinen tapa vetää mysteeripeli.
Glorantha-versiossa pelasimme klaaniyhteisöön jäänyttä naisväkeä, kun miesväkin oli lähtenyt taas jollekin sotareissulle. Ja sitten joku kuoli. Pelissä pääsimme mehustelemaan Gloranthan sukupuolilla ja niihin liittyvillä myyteillä. Useaan otteeseen tehtiin viittauksia orlanthi-miesten hokemaan, “väkivalta on aina vaihtoehto”, ja vastaavasti ernaldoiden vastaavaa, “on toinenkin tapa”. Hahmomme olivat tyytyväisiä, kun miesväki ei ollut jälleen sotkemassa asioita.
Gloranthan pelaamisen ohella pidin pelissä siitä, kuinka siinä käsiteltiin murhamysteerejä (pelin aikana tuli vähintään toinenkin ruumis). Pelissä muistaakseni ei ainoastaan loppuratkaisu, vaan yksittäisiä johtolankojakin ratkaistiin yhteisen pelaamisen ja nopanheittelyn avulla. Tästä jäi itämään pitkäkestoinen ajatus siitä, kuinka itse haluan, jos sille päälle satun, ratkoa mysteeripelaamista.
***
Turning Point on käsittääkseni pienelle huomiolle jäänyt peli, jonka sääntökirjat eivät ole järin hyvin toteutettuja. Pelissä pelaajat pelaavat yhdessä samaa päähahmoa ja pelin pointtina on ratkaista tämän päähahmon keskeinen elämänvalinta. Tämä toteutetaan niin, että aluksi aloitetaan tämän keskeisen valinnan kohtaus. Tämä keskeytetään ja pelataan tätä valintaa edeltäviä ja sen ratkaisua taustoittavia muita kohtauksia. Pelissä on ihan jännä mekanismi siitä, kuinka taustakohtaukset tulevat ratkaisemaan lopullisen valinnan. Kun tämä on selvillä, kyseinen kohtaus pelataan loppuun.
Glorantha-sovelluksessa pelasimme siitä, kääntyykö päähahmomme, nuori nainen, vanhoista jumalista uusiin (Ernaldan jumalperheessä Punaisen jumalattaren vastaavaan). Hahmoa vuoroin houkutteli molemmat puolet ja pelissähän jokainen pelaaja pääsee määrittelemään sekä painoarvon yksittäiselle taustakohtaukselle että sitä, kumman päävalinnan puolelle kyseinen kohtaus enemmän painottuu. Peli onnistui loihtimaan valintaan merkitystä ja taustakohtaukset vaikuttivat siihen, kuinka eri vaihtoehtoihin tuli pelaajana suhtauduttua.
Pelissä yhdistyi kiinnostavasti niin pelin oma tarjoamus kuin myös mahdollisuus toteuttaa pelimaailmaa pelissä. Kovin tarkkaan en muista tämänkään pelin yksityiskohtia, mutta sen muistan, kuinka onnistuimme rakentamaan pääkohtauksesta hienon symbolisen – ja kuinka päähahmo valitsi kääntymyksen uuteen jumalperheeseen. Tähänhän liittyy pelimaailmassa myös miehittäjä – vanha kulttuuri -asetelma.
***
Fiasco on tarinapelien klassikko, jossa valitaan aluksi valmiista seteistä käytännössä pelin genre. Tämän pohjalta pelin Box Set -versiossa pelaajat taustoittavat hahmojensa välisiä suhteita korttien avulla. Ringissä vierekkäisten pelaajien välille tulee yksi suhde- sekä yksi kortti joko esine-, tarve- tai paikkakortti. Kortin vuorollaan valitsemalla pelaajat pääsevät tarjoamaan täkyjä siitä, millaisia hahmosuhteita pelissä on. Pelihän keskittyy nimenomaisesti hahmojen välisistä suhteista kumpuavaan draamaan.
Glorantha-versioon olin tehnyt korttien tilalle omat versiot. Niiden tekeminen vahvisti alkuperäistä käsitystäni siitä, kuinka Glorantha sopii hyvin myös tällaiseen henkilödraamaan. Onhan siellä ihmisillä vahvat tunteet ja kunniakäsitykset. Lisäapuna käytimme myös Gloranthan riimuja hahmojen määrittelyyn.
Pelipöydässä oli sellaiset pelaajat, että ainakin oman kokemukseni mukaan saimme oikein makoisaa peliä aikaiseksi. Fiasco toimii nähdäkseni hyvin, kun pelinvetäjä onnistuu sanoittamaan pelaajia pois seikkailupelaamisesta draamapelaamiseen. Kun tämä toimii ja koolla on sopiva porukka, niin Fiasco näyttää taipuvan sangen moneen. Tärkeää on myös se, että kaikilla pelaajilla on riittävän tarkka ja yhdenmukainen pelin genrestä ja maailmasta.
***
Twist and Turn (TNT) on suomalaisen Mika Metsätähden “höyhenenkevyt ja räjähdysherkkä” peli, jota pelataan noppien sijasta peliin erikseen kehitettyjen korttien avulla. Pelin muu yleismekanismi ja sen pelifilosofia muistuttaa mielestäni paljon QuestWorldsia. Molemmissa on muun muassa vapaasanaiset kyvyt parissa eri kategoriassa, vahvuustasojen skaalautuminen on keskeinen osa mekaniikkaa ja molemmat painottavat tarinallista otetta pelaamiseen.
TNT:n kortteja olen käyttänyt useammassakin muodossa ja useiden eri genrejen peleissä, mutta myös Glorantha-peleissä. Kortit toimivat mielestäni erityisen hyvin kertapeleissä ilman alkuperäisen pelin (ja QW:n) vastustusperiaatetta niin, että vedetään kortti pakasta ja tulos on suoraan siinä. Pelissähän on kiinnostavasti onnistumisen, epäonnistumisen ja osittaisen ohella myös neljäs vaihtoehtoinen tulos, yllättävä käänne.
TNT:n kortteja olen käyttänyt yllä kuvatulla tavalla Glorantha-kampanjaani suunnittelemani aloitusseikkailun, aikuistumisriitin, kertapeleissä. Tämän pelin pointtina on sekä luoda hahmot että tutustuttaa heidän hahmojensa kannalta keskeisiin myytteihin. Molemmat vahvasti maailmatietousluennoinnin sijasta pelaamisen kautta!
Mielestäni Gloranthaan sopivassa pelisysteemissä on kohtalokkuuden tuntua ja tähän nähdäkseni TNT:n kortit sopivat oikein hyvin. (Tosin olen tehnyt jo omat, riimuja ja jumalten nimiä sisältävät vastaavat kortit vahvistaakseni Glorantha-tunnelmaa.)
***
Kiitos pelinvetäjille ja kanssapelaajille!
Kuulen mielelläni myös muista vastaavista Glorantha-sovelluksista ja suosittelen kaikkia kokeilemaan oman maun mukaan niin sääntö- kuin pelimaailmasovelluksia.
***
KAIKKI GLORANTHA-KIRJOITUKSENI
Kommentit
Lähetä kommentti