41: Miksi Glorantha?
Gloranthaa voi pelata lukuisilla eri painotuksilla. Jotkut pelaavat kevyen asenteen seikkailuja, jossa Glorantha tarjoaa kiinnostaa kulissit ja kiinnostavaa sävyä tällaisiin peleihin, mutta tavoitteena ei ole sen suuremmin upota Gloranthan maailman runsauteen.
Toiset innostuvat maailman eeppisestä puolesta ja pelaavat itsekin ison luokan sankaruutta. Kieltämättä mm. Gloranthan jumaltarut tarjoavat tähän oivaa esikuvaa ja henkeä. Toisaalta on Gloranthassa aivan samalla tavalla mahdollista rämpiä mudassa ja kokea hikisiä tilanteita pienissä kaupungeissa ja näiden välisillä teillä.
Osa kiinnostuu Gloranthan - voisiko sanoa - poliittisesta historiasta ja vievät pelaajahahmot osaksi näitä tapahtumia. Tätäkin puolta Gloranthassa riittää. Uuden RuneQuestin suosituksena aloituksen ajankohdaksi onkin yksi tällainen merkkitapahtuma, Lohikäärmeen nousu (Dragonrise), pelimaailman v. 1625. Siitä, jos jostain Sankareiden sodat (Hero Wars) käynnistyvät todenteolla!
Maailma tarjoaa myös oivia “hiekkalaatikkoja”, joista yhtenä klassikkona pidetään Balazarin alueelle sijoittuvaa Griffin Mountain -kamppista. Suomessa useimmat meistä tuntenevat tämän ennen kaikkea suomennettuna ja Gloranthasta irroitettuna versiona, Aarnikotkien saarena.
Hiekkistä ja muutakin pelaamista tukee vahvasti Gloranthan runsaat “faktiot” eli lukuisat yhteisöt. Näiden ryhmittymien välisistä suhteista saa peliä irti vaikka millä mitalla - ja samalla ne tarjoavat luontevia keinoja yhdistää pelaajahahmot osaksi elävää pelimaailmaa. Eräänlaisena oletusvastakkainasetteluna on Myrskyn ja Kuun palvojien välinen kamppailu - pääpahis Kaaosta lukuun ottamatta!
Vaihtoehtoisesti voi keskittyä yksittäiseen paikkaan ja keskittyä vaikkapa yksittäisen kaupungin sisäiseen “mikrokosmokseen”. Tällöin esim. pohjoisen mantereen suurin kaupunki, Nochet voisi olla oiva valinta - onhan siihen julkaistu ns. fanituotantona kunnon opuskin, joka esittelee kaupungin sangen yksityiskohtaisesti.
Osaa puolestaan innostaa Gloranthan monet olennot ja he saattavat rakentaa seikkailunsa näiden olentojen kiehtovuuden ympärille. Kannattaa muistaa, että Gloranthassa mm. peikot, haltiat ja kääpiöt eroavat tavanomaisesta. Lisäksi löytyy tietysti monenlaisia henkiä ja seikkailu voi kääntyä ns. sankarimatkaksi eli matkaksi johonkin maailman useammasta tuonpuoleisesta.
Glorantha tarjoaa oivia aineksia myös mysteeripelaamiseen, sillä se jos joku on täynnä myyttejä, vanhoja salaisuuksia ja taikaesineitä paljastettavaksi. Erityisesti historian toiselta ajalta on peräisin jos jonkinlaista salaisuutta (Jumaltietäjät) sekä temppeliä ja esinettä (Wyrmien ystävien imperiumi). Vaikka eipä sillä, yksi viime vuoden ikimuistoisempia pelejäni on Brindlewood Bayn hyvin arkisen tason murhamysteerin selvittäminen orlanthikylässä. Myyttejä ja salaisuuksia on myös helppo lisätä maailmaan itsekin.
Tietysti monia meistä kiehtoo maailman tietynlainen kova perusta - maaginen pronssikausi. Pronssikautisen fantasiamaailman havainnollistamiseen on helppoa hakea inspiraatiota uuden RuneQuestin upeasta, tunnelmallisesta ja usein myös arkisesta kuvituksesta. Erityisesti vahvempi riimutaikuus tarjoaa myös mahdollisuuden räväkkiin käänteisiin. Minunkin sittemmin jo edesmennyt maanjäristyksen jumalattaren Maran Gorin palvoja sai yllätyksellistä mainetta muun muassa loihdittuaan railon aavemaisen Mustaratsun alle.
Yksi mahdollinen lisänäkökulma on myös sukupuoliroolit, sillä Gloranthassa tunnetaan niitä useampia eikä sukupuolen tai vaikkapa rodun vaihtaminen ole Gloranthassa tuiki tuntematonta.
Kuten fantasiassa yleensäkin, niin voi Gloranthaa ja sen rikkaan myyttistä maailma käyttää myös perinteiseen dungeon crawl -meininkiin tai sotapelaamiseen. Ja kyllähän jotkut nauttivat Gloranthan tarjoamasta - joskaan ei usein hyödynnetystä - mahdollisuudesta “happoretkiin”, josta esimerkiksi usein mainitaan Nick Brooken kirjoittama Black Spear -kamppis, jossa mennään korkealta ja kovaa.
***
Mutta mutta. Vaikka edellisissäkin on myös minua kiehtovia piirteitä ja vain harvoin roolipelien sisältämää moninaisuutta voi tiivistää vain yhteen asiaan, niin koen silti, että minun syväviehtymystäni Gloranthaan selittää ennen kaikkea sen rikkaus merkityksissä. Tällä tarkoitan sitä, kuinka koko maailma rakentuu riimuihin, joista jokainen on kuin itsenäinen yksilö. Tai se, kuinka kaikelle joko on jo valmiiksi tai on täysin maailman hengen mukaista keksiä jokin yliluonnollinen selitys.
Sitten vielä kun nämä kaikki riimut, jumalat ja yhteisöt maailmanselityksineen laitetaan vuorovaikutukseen keskenään, niin kyllä ainakin minun mielikuvitseni lähtee sellaiselle intolaukalle, ettei paremmasta väliä! Että joo joo, sinä Myrskyn heimon soturina kohtaat peikkolaisen, kyllä, mutta miten tämä myrskyisyys näkyy ja ei näy sinussa ja mitä sinä ajattelet tuosta Pimeyden olennosta, joka on syntynyt kanssaolentojaan heikompana kuolevaisten olentojen luoman ja kiistanalaisen jumalan kirouksen vuoksi ja joka kutsuu valon täyttämää maanpäällistä Kipupaikaksi?
Glorantha on todellinen merkitysten varasto, josta jokainen voi tehdä omaan peliinsä sopivan yhdistelmän - Your Glorantha May Vary!
***
Blogitrilogiani Gloranthasta:
Kommentit
Lähetä kommentti