93: Xenolanguage – jännän outo peli
Xenolanguage on Dialectin tekijöiden ja Thorny Gamesin vuonna 2023 (?) julkaisema peli, jonka teemana on ulkoavaruuden olioiden vierailu maassa ja tämän vierailun aikana pelattavat hahmojen väliset suhteet sekä hahmojen tunteet. Peli tulee lautapelimäisessä laatikossa, vaikkei peliä voi varsinaisena lautapelinä pitää.
Pelissä on selkeitä samankaltaisuuksia suhteessa esimerkiksi Dialectiin, Fiascoon ja For the Queeniin: ennen varsinaista peliä luodaan hahmot ja näiden väliset suhteen Fiascon tapaan. Peli etenee For the Queenistakin tuttuun tapaan korteista luettavien kysymysten ja näihin annettavien vastausten avulla. Dialectissa on näitä samoja piirteitä, mutta lisäksi tässäkin pelissä kielellä on – joskin Dialectia löyhemmin ja tulkinnanvaraisemmin – oma roolinsa.
Teen tämän arvioinnin parin testipelin perusteella. Olin näissä peleissä pelaajana enkä ole lukenut sääntöjä itse. Julkaisen tekstin aimo viiveellä sen kirjoittamisesta.
ESITTELY
Yksi pelaajista on fasilitaattori ja hänen kannattanee tutustua pelin ohuehkoon ohjevihkoseen etukäteen. Samaisen vihkon preview-näkymään voi tutustua täällä. Lisäksi pelin aikana pakasta nousee kortteja, jotka ohjeistavat pelin uuteen vaiheeseen.
Ennen varsinaista peliä kullekin pelaajalla annetaan Dialectista tuttuun tapaan arkkityypin täkykortti (prompt). Testipeleissä arvoimme nämä kortit ja esimerkiksi minulle tuli ensimmäiseen peliin The Dreamer. Kortissa kuvattiin lyhyesti sitä, millainen tämä hahmo on ja lisäksi siinä oli muutama vaihtoehto nimeksi sekä vaihtoehtoja sille, miksi juuri tämä hahmo on valittu kohtaamaan ulkoavaruuden olennot. Siis ammattia ja sen sellaista.
Tässä pelissä hahmojen väliset suhteet näyttelevät keskeistä roolia jo hahmonluonnista alkaen. Jokaisen hahmon välille valitaan (me arvoimme) yksi suhdekortti. Kolmen pelaajan ensimmäisessä testipelissämme tällaisiksi suhdekorteiksi tuli sisarus-, avio- ja “tässä voisi olla jotain enemmän, vink vink” -suhteet. Siis selvää kolmiodraamaa. Jokaisessa suhdekortissa on kaksi roolia, esim. sisaruskortissa vanhempi ja nuorempi sisarus. Kummankin roolin hahmolle on korteissa 1-2 kysymystä, joihin vastaaminen määrittelee sekä hahmoja että näiden välisiä suhteita. Kysymyksinä saattoi olla mm. se, miksi olette ajautuneet erillenne ja/tai mihin hahmosi tarvitsee toista osapuolta.
Hahmonluonti pyydetään lopettamaan kuvailemalla tv-sarjan tai muun vastaavan tyylillä näkymä hahmon elämästä ennen ulkoavaruuden alusten kohtaamista. Kenties peliä on ajateltu pelattavan enemmänkin tällaisella otteella, mutta meidän peleissä tämä ei puoli ei muodostunut kovinkaan vahvaksi.
Varsinaista peliä varten otetaan 70+-kortin pakka ja näihin kortteihin pelaajat vastaavat vuorollaan. Toisin kuin esim. For the Queenissa, tässä pelin kortit nostetaan ennaltamääritellyssä järjestyksessä. Kortit on numeroitu ja niiden seassa on jo aiemmin mainitut fasilitaattorin kortit.
Korttien kautta peliin muodostuu useita vaiheita niin, että ensimmäisessä vaiheessa hahmot matkustavat ulkoavaruuden olentojen aluksen laskeutumispaikalle ja tarkastelevat alusta ensimmäisen kerran. Korteissa tyypillisesti taustoitetaan lyhyesti se, millaista tilannetta kortin nostanut pelaaja määrittelee. Tämän lisäksi kortti oheistaa pelaaja – hieman kortista riippuen – esimerkiksi kuvailemaan tapahtumia sekä hahmonsa reaktioita ja tuntemuksia niihin. Useiden korttien kautta pelaaja sitoo myös jonkun toisen pelaajahahmon tilanteeseen ja myös tämä pelaaja määrittelee hahmonsa reaktioita kyseiseen tilanteeseen.
Korttien fokus – poikkeuksellisesta ulkoavaruuden olioiden kohtaamisesta huolimatta – on hahmojen muistoissa, kokemuksissa ja reaktioissa. Ulkoavaruuden olioiden vaikutus peliin tulee ennen kaikkea sen kautta, kuinka he kommunikoivat abstraktien kuivioiden kautta. Tässä kohdin peliin astuu mukaan myös pelilauta sekä sille valuttavat ja asetettavat symboli-pelimerkit. Nekin toimivat ennen kaikkea yhtenä välineenä hahmojen sisäisen maailman tarkasteluun, sillä yksi osa peliä on korttien ohjeistamana kirjoitetut pienet tiivistykset siitä, kuinka yksittäiset hahmot tulkitsevat avaruusolentojen kuvioita.
Muutaman kerran pelin aikana pelaajat tarttuvat pelilaudalla olevaan kiekkoon ja ohjaavat sitä spiritistisistä istuinnoista tuttuun tapaan yhdessä ympäri lautaa. Tätä kutsutaan pelissä viestiksi – jota jälleen tarkastellaan etenkin hahmojen tulkintojen kautta. Esimerkiksi yksi pelaajista määrittelee hahmonsa tulkinnan tästä viestistä ja toinen sen, mitä tämän hahmo kirjoittaa asiasta viralliseen raporttiin.
Pelin alussa pelaajille kerrotaan – tai ainakin meille kerrottiin – se, että peli alkaa avaruusolentojen saapumisesta maahan ja päättyy näiden poistumiseen. Keskeinen osa peliä on hahmoissa ja näiden tulkinnoissa tapahtuvat muutokset. Tätä emme tosin vielä ensimmäisen testipelimme aikana selvästi tajunneet.
Peli päättyy hahmojen arkkityyppikohtaisten korttien täkyjen tuottamiin kuvauksiin hahmon pelin jälkeisestä elämästä – siis eräänlaisiin hahmokohtaisiin epilogeihin. Pelin aika-arvioksi ilmoitettiin 3-4 tuntia ja meidän pelimme kestivätkin noin 3,5 tuntia. Anekdoottina mainittakoon se, kuinka yhden hahmon arkkityypin nimivaihtoehdoissa on englanninkielisille peleille kohtuu harvinainen “Antti Jarvinen”.
Pelissä on mukana kaksi variaatiovaihtoehtoa. Toisessa yksi hahmoista lähtee avatuusolentojen mukaan ja toisessa pelin välissä siirrytään kymmenen vuotta eteenpäin. Testasimme näistä toista toisessa testipelissämme. Se toikin peliin mukavasti lisätvistiä.
ARVIO
Peli on jännä kokemus. Toisaalta pidin paljonkin siitä, kuinka se käsitteli merkityksiä ja laittoi miettimään. Toisaalta peli tuntui makuuni turhan pitkältä, sen korteissa oli toistoa ja se jäi osin roikkumaan ilmaan.
Viimeiseksi mainittu ei liity pelin taustarakenteluun tai korttipohjaisen pelin etenemiseen. Nämä toimivat jäsentyneesti. Sen sijaan se liittyy pelissä syntyvään tarinaan. Tämä ei kuitenkaan ole hyvä eikä huono asia, vaan erilainen, poikkeava. Tavallaan pidän siitä, kuinka pelissä koko ajan rakennetaan asioita ja pohditaan merkityksiä – vaikka lopulta ne eivät ainakaan meidän peleissä tuottaneet mitään kovin selkeitä loppuja tai sitoutuneet oikeastaan mihinkään. Ehkä tämä peli on huomattavasti lähempänä inhimillisen elämän päämäärättömyyttä kuin roolipelit selkeine tarinankaarineen yleensä tuppaavat olemaan.
Meille ei kunnolla selvinnyt se, suositteliko peli selkeitä vuoroja korteista tehtäviin tulkintoihin vai ajatteliko se, että asioista sovitaan yhdessä. Päädyimme toimimaan edellisellä tavalla ja se teki mielestäni pelistä kiinnostavamman.
Arkkityyppejä pelissä oli yllättävän vähän ja vähemmän kuin esimerkiksi Dialectissa.
Pelin nimi on mielestäni hämäävä, sillä vaikka pelin taustakehyksenä on vieraat olennot ja näiden “kieli”, niin en pidä peliä erityisen kieliorientoituneena. Sen fokuksena on Dialectiakin selvemmin merkitykset sekä hahmojen reaktiot ja keskinäiset suhteet.
Lisäksi en ole kovin vakuuttunut siitä, tarvitseeko tämä peli tuekseen peruslautapelin kokoista laatikkoa. Itse en pitänyt kiekon yhteisliikuttelua pelilaudalla kiinnostavana.
Kanssapelaajani pitävät peliä tavanomaisia roolipelejä vaikeampana ja he olisivat kaivanneet sitä, että pelin tapahtumilla olisi ollut jokin suhde muuhun maailmaan. Tämä jo ihan siksikin, että onhan pelissä kyse aikalailla päräyttävässä tapahtumasta – avaruuden elävien saapumisesta maapallolle! Tästä huolimatta peli tapahtuu kuplassa, myös hahmojen kuplan ulkopuolisen elämän osalta. Itse en tosin huomannut tällaista laajempaa näkökulmaa pelien aikana kaivata, sillä poimin fasilitaattorilta sen verran selvästi sen, mihin peli keskittyy.
Kanssapelaajani kehuivat peliä myös kivan viipyileväksi ja tämän allekirjoitan itsekin – tarkoittaen sillä pelin pohtivan improvisaation kautta syntyvää haeskelevaa tarinallisuutta, tai ainakin jotain sinne päin. Inhimillistä tulkintaa.
Jännän outo peli, jota pelaan mielelläni uudelleen. Ainakaan toistaiseksi peli ei kuitekaan ole tulossa omaan, alati kasvavaan kertatarinapelien valikoimaan. Jos tällainen hieman erilaisempi tapaus kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi sitä tilaisuuden tullen testaamaan!
Kasi puolen peli: “Toimiva peruspeli, jota pelaan ihan mielelläni… Pienesti innostaa ja kiinnostaa, vaikka jättää joltain osin toivomisen varaa. ”
MUUTOSEHDOTUKSIA
Peli on sen verran selkeä paketti, että sitä ei ole kovin helppoa lähteä muuttamaan. Eikä ole oikeastaan tarvekaan, sillä peli tarjosi mielestäni tällaisenaankin sen verran kiinnostavan kokonaisuuden.
Ainoan poikkeuksen tekee se, että lyhentäisin peliä poistamalla joitakin toisteisia kortteja ja tätä kautta kierroksen tai parikin pelistä. Mielestäni pelin idea tulisi lyhyemmälläkin pelillä selväksi ja peli olisi sellaisena makuuni myös viihdyttävämpi.
***
Kommentit
Lähetä kommentti