27: Rope-Lakun roolipelivuosi 2024

Koska sen verran moni muukin on tehnyt somessa yhteenvetoa omasta roolipelivuodestaan, niin innostuinpa minäkin tekemään saman.

Kaiken kaikkiaan pelasin roolipelejä nähtävästi 64 kertaa ja hieman laskutavasta riippuen noin 20 eri peliä. Yksittäisiä kertapelejä pelasin 19 kertaa ja itselleni suurin yllätys tätä yhteenvetoa tehdessäni olikin se, kuinka pelasin erilaisia kertapelejä useammin kuin yhdenkään vakioryhmän vakiopelejä.

***

Kertapeleissä olin pelaajana seuraavissa peleissä: Legendoja & lohikäärmeitä, Knave, Fiasco, Brindlewood Bay in Glorantha, Inkarnaatio, Monsters of the Void Sea, Dragonbane, 13th Age Glorantha, QuestWordls Glorantha ja HeroQuest Glorantha. Itse fasilitoin seuraavat pelit: kolmesti For the Queen, kerran kunnolla (ja kerran hätäisesti, ei mukana laskuissa) Querentin sekä omat yhteistoiminnalliset roolipelit kahdesti RopeConissa, kahdesti työpaikallani ja kolmesti yhdelle kampanjapeliryhmistäni. Toisessa työpaikan peleistäni en ollut itse mukana pelaajana. Kertapeleissä on omaa viehätystään, kun niissä niin intensiivisesti keskitytään yhdessä tekemään kiva peli - pääsääntöisesti vieläpä mainiosti onnistuen!

Olin mukana kolmessa, tai oikeastaan neljässä, vakiintuneesti kokoontuvassa peliryhmässä. Yhden kanssa pelasin 16 kertaa ja tälle ryhmälle fasilitoin omia yhteistoiminnallisia pelejäni, Rautateriä ja Rautaporttia. Toisen ryhmän kanssa pelasin kenties 15 kertaa ja peleinä oli Warhammerin Enemy Within -kampanja Blades in the Darkista muokatuilla säännöillä sekä Night Witches. Kolmannen ryhmän kanssa pelejä oli kaiketi 10 ja peleinä sekä Forbidden Lands että Mothership. Kahden viimeisen ryhmän peleistä en ole varma, onko mukana mahdollisesti peruuntuneitakin pelejä. Lasteni kanssa ehdimme pelata neljästi omaa, yksinkertaista peliämme. Mahtavia pelejä ja ystävistä/ lapsista parhaita!

Olin myös osallisena roolipeliaiheisessa lukupiiriin ja työpajan yhdistelmässä. Tällä porukalla tapasimme kuudesti ja lukupiiriosuuden kirjoina olivat Cults of RuneQuest: Mythology, Aristoteleen Runousoppi, Schwartzin Kulttuuriset arvo-orientaatiot, Campbellin The Hero With a Thousand Faces ja The Roudledge Handbook of Role-Playing Game Studies. Viimeisessä tapaamisessamme aiheenamme oli eri roolipelien vertailu siitä, kuinka ne kuvailevat roolipelaamista. Tähän silmäilin itse kuuttatoista peliä. Työpajaosuuksissa oli 2-3 aihetta tapaamista kohden ja niiden sisällöt sen verran moninaisia, että niiden muistelu ja tähän kirjaaminen jääköön väliin. Kokonaisuutena lukupiiri on ollut todella antoisa ja tukenut hyvin varsinaisen pelaamisen ohella halua harrastaa!

Näiden ohella tuli hääräiltyä monenlaista sekalaista.

Tulin tehneeksi itsestäni Suomen Glorantha-seura Kalikoksen tapahtumakoordinaattorin ja olin mukana organisoimassa neljää isompaa tapaamista (näistä kahteen pääsin itse osallistumaan) sekä ns. Kalikoksen kuukauden pelejä. Yksittäisiä pelejä oli sekä tapaamisissa ja RopeConissa että kuukauden peleinä kaikkiaan 17. Näistä pääsin osallistumaan neljään peliin (lueteltu jo edellä). On ollut kyllä mukava tutustua muihinkin gloranthafiileihin.

Olin myös pienellä panoksella, lähinnä henkisen tuen muodossa mukana käynnistelemässä roolipelikerhoa kotipaikkakunnalle. Tämän kerhon puitteissa on pyörinyt kaksi eri peliä (joista kumpaankaan en ole ehtinyt osallistua). Hienoa, kun on syntynyt uutta toimintaa kotikulmille!

RopeConissa pelaamisen ohella pidin luennon yhteistoiminnallisesta roolipelaamisesta, mikä oli mukava osa muutoinkin onnistunutta conia.

Osallistuin kolmesti neljännesvuosittain pelattavaan Eldrich Horror -lautapeliin sekä vuoden lopussa Cafe Boardgamen / Mixun kolmen kerran pelinjohtajakurssille. Lautapeli on mukava pienen porukan perinne ja Mixun kurssille osallistuminen oli kiva tapa harrastaa sekin.

Työpaikallani organisoin kollegan kanssa syyslukukaudella roolipelikerhon ja sen puitteissa nuoriso pelasi keskenään neljä roolipeliä ja minä vedin ensimmäisen pelinjohtajien tapaamisen. Pidän kunniatehtävänä yrittää tukea harrastuksensa alkumetreillä olevia.

Kerhon pj-tapaamisesta yllykkeen saaneenani tulin organisoineeksi roolipelien esittelytekstien kokoamisen. Tätä kirjoittaessani koossa on 26 pelin esittelyt 15 pääkirjoittajan voimin - mikä on enemmän kuin etukäteen uskalsin edes toivoa!

Huhtikuussa perustin tämän blogin ja tämä on sen 27. kirjoitus. Kirjoittaminen on tapani jäsentää asioita (myös) itselleni.

Kaipa senkin voi mainita, että olen jatkanut keväällä 2023 alkanutta uusien ajatusten metsästämistä Discordin roolipelipalvelimilta, ja välillä pienimuotoisesti jotain itsekin sinne kommentoiden.

Olen myös lueskellut jonkin verran erilaista roolipelikirjallisuutta sekä käytttänyt aikaa omien pelieni kehittämiseen. Roolipeleistä viimeisimmäksi on eniten innoittanut Mika Metsätähden Twist and Turn -peli ja sen korttisysteemi. Glorantha-kirjallisuutta olisin halunnut opiskella enemmän, mutta ehkä sen aika on ensi vuonna - varsinkin jos alan olla tyytyväinen omiin peleihini nykyisellään. Näistä omista peleistäni tuoreimmat iteraatiot ovat kampanjamuotoinen yhteistoiminnallinen tarinaroolipeli Sankareiden matka (linkin takaa löytyvä sisältö on jo osin vanhentunut) sekä sen kertapeliversio Lyhytmatka.

***

Että onhan tässä aika paljonkin tullut monenlaista puuhailtua. Eipä ihme, että roolipelit tuntuvat yhdeltä keskeisimmiltä merkityksiä ja sisältöä elämään tuovalta asialta juuri nyt.

Samalla tulee mieleeni kaksi toisistaan poikkeavaa tunnekokemusta vuoden varrelta. Keväällä - vaikka niin kiva harrastus onkin - tuntui kalenteri olevan turhan täynnä koko ajan. Onneksi yksi viisaista pelikavereistani ehdottikin pelirytmin hidastamista kahden viikon tavoitteesta kolmeen viikkoon. Tästä innostuneena ehdotin samaa muillekin vakioryhmilleni ja tämä on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Tosin nyt kun vuoden lopussa erinäisistä seikoista johtuen pelejä oli kaiken kaikkiaan hieman vähemmän ja harvemmin, niin huomasin minuun muodostuneen patoutunutta kysyntää pelaamiselle. Tätä purkaakseni osallistuin jo mainitulle pj-kurssille ja varasin useita pelejä nyt joululomalle.

Yhteenvetona toistettakoon vanha pseudokirkkonummelainen sanonta: tärkeintä elämässä on roolipelaaminen, eikä sekään ole kovin tärkeää - noppa on heitetty!

Kiitos kaikille osallisille ja roolipelikulttuurin lippua korkealla pitäville!