7: Rope-Lakun RopeCon 2024

 Ennen conia olin jokseenkin varma, että ensi vuonna ostan kiltisti lipun ja keskityn vain osallistumaan. Ihmettelin suuresti sitä, miksi olin luvannut vetää kaksi peliä - ja vielä merkillisemmin päälle yhden luennon!

Mutta. RopeCon 2024 oli minulle huikean kiva kokemus.

Olin conissa viime vuonna todennäköisesti ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun ja silloin energiaa meni paikkoihin tutustumiseen, ilmapiiriin sopeutumiseen ja omien pelien jännittämiseen. Nyt pystyin paremmin keskittymään sekä omiin ohjelmiini että yleiseen tunnelmaan. Yhtenä tavoitteenani oli tällä kertaa korkata myös peliin osallistuminen, Konstin kautta.

Minulla oli toiveeni mukaisesti yksi oma ohjelma conin jokaiselle kolmelle päivälle.

Perjantaina pidin esitelmän yhteistoiminnallisesta roolipelaamisesta. Yllätyksekseni ja ilokseni paikalle tuli oikein mukavasti porukkaa, esitykseen syntyi mukavaa vuorovaikutusta ja useammat tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita asiasta. Kaiken lisäksi aikataulukin meni justiinsa nappiin, vaikken tätä ollut etukäteen harjoitellutkaan.

Sekä lauantai että sunnuntai alkoivat aamupäivän omilla peleilläni. Lauantain peli oli sekoitelma pj-vetoista ja yhteistoiminnallista peliä suljetussa ympäristössä (majatalossa todellakin tapahtui!) ja sunnuntain peli painotti puhtaammin yhteistoiminnallisuutta (satumaista kultaisen munan metsästystä romantiikan maailmassa tulevaisuuden sodan maailman auttamiseksi). Kuten RopeConissa kaiketi tyypillisesti, niin näihinkin peleihin oli hakeutunut oikein sopivat pelaajat. Oli suuri ilo kuunnella monipuolista yhteisen tarinan syntymistä sekä kiva havaita, kuinka pelityyli ja peleissä käytetyt metodit tuntuivat kiinnostavan useampia.

Muiden tuottamista ohjelmista pääsin seuraamaan oman luentoni lähiaiheita, Waltteri “Culinary Roleplaying” Haapaniemen soolopelaamisen ja Petrus “Rune” Makkosen kiertävän pelinjohtamisen esityksiä. Molemmat olivat kiinnostavia ja tuntuu kuin olisimme täydentäneet toisiamme. Miltei harmittaa, etten jäänyt rupattelemaan alakulttuurin alakulttuurin hengenheimolaiseksi epäilemieni kanssa. Haapaniemen esityksestä jäi konkreettiseksi  “kotiin viemiseksi” tutustumiskiinnostus solo journaling -peleihin (mm. Thousand Year Old Vampire).

Lauantailta löysin slotin peliin osallistumiselle, mutta oman pelini alkamisen vuoksi en muistanut osallistua Konstin arpajaisiin. Onneksi kuitenkin yhdessä kiinnostavassa pelissä oli juuri yksi paikka vapaana ja näin pääsin osallistumaan ensimmäiseen “oikeaan” Konsti-peliin. Tässä pelissä esiteltiin juuri ilmestymässä olevaa Inkarnaatio-peliä ja sen veti itse pelintekijä Tuomas “Assath” Kortelainen. OSR-henkinen peli vedettiin oikein hyvässä hengessä ja siihen oli mukava osallistua.

Lisäksi osallistuin kahden yhteisön epämuodollisiin tapaamisiin. Perjantaina kävin moikkaamassa Roolipelit-discordin aktiiveja ja olikin kiva saada yhdistettyä muutamaan nimimerkkiin nyt myös kasvot.

Kalikoksen eli Suomen Glorantha-seuran lauantain tapaamisesta jouduin poistumaan kesken kaiken (koska halusin niin kovasti osallistua Konsti-peliin ja samassa kohdin oli sopivimmilta vaikuttava ajankohta), mutta oli silti piristävää nähdä porukkaa pitkästä aikaa - varsinkin kun jouduin jättämään kevään tapaamisen väliin. Lisäksi olen onnellinen siitä, että Kalikoksella oli kaksi varjopeliä conin aikana - sekä siitä, että virallisessa ohjelmassa taisi olla peräti seitsemän Glorantha-peliä. Puhumattakaan jälleen uudesta Kylmä tuuli Sartarin yllä -lehdestä taikka Dayzatarin tähtien alla -podcastin osallisuudesta podcast-paneelissa (jonka tosin missasin oman pelini vuoksi).

Muutoinkin oli kiva törmäillä messuhallin käytävillä sekä vanhimmista vanhimpiin että kaikista uusimpiin ystäviin ja tuttuihin. Toki samalla harmitti se, etten ehtinyt tämän enempää hengailla ja rupatella tyyppien kanssa.

Selkeimpänä miinuksena conissa oli lauantaina pelin jälkeen iskenyt vahva coniväsymys. Onneksi minulla oli viisautta häipyä muutaman käytäväkeskustelun kautta suoraan kotiin.

Sorruin pariin heräteostokseen (L&L:n Suuri seikkailu ja Kylmä tuuli Sartarin yllä -lehti), vaikka perjantaina ensimmäistä kertaa myyntialueella pyörähtäessäni vakuuttelin itselleni, etten moiseen sorru. Osittainen onnistuminen kuitenkin.

Sunnuntaina tapahtui eräänlainen jo hieman vitsikäskin loppuhuipennus kokonaisonnistuneen conin päätteeksi. Menin seuraamaan oman pelini jälkeen hieman myöhässä edellä mainittua kiertävän pelinjohtamisen esitelmää ja huoneeseen saavuttuani kuulen heti ensimmäiseksi oman nimeni, “Rope-Laku”. Samalla huomaan diassa olevan lainauksen edellisestä blogistani ja päälle vielä joku yleisöstä muistutti perjantain luennostani. Tästä meni hetki ja saapunut viesti kertoi minun voittaneen conin pelinvetäjien arpajaisissa Vaesen-roolipelin noppineen ja kortteineen.

Kokonaisuutena fanitan suunnattomasti sitä, kuinka Suomessa on vireä roolipelien alakulttuuri ja kuinka runsaana se tulee esille RopeConissa kaikkine julkaisuineen, peleineen, esitelmiseen ja muineen ihmeellisine juttuineen. Huikeaa!

Kiitos vastuullisille, osallisille ja aktiiveille!

Kenties ensi vuonna en enää pode etukäteiskatumusta omien mausteitteni tarjoamisesta tähän isoon kattilaan. Kenties.

Ps. Blogini on pitänyt taukoa kesästressin vuoksi. Näyttää kirjoittelu istuvan paremmin kevätstressiin. Miten mahtaa olla syksyn laita?