2: Miksi kilahdin Gloranthasta?

Olin pelannut roolipelejä tyytyväisenä peruspelaajana jo viitisentoista vuotta niiden uudelleen aktivoitumisen jälkeen, kun eräs pj-guruistani ehdotti seuraavaksi peliksi RuneQuest Gloranthaa eli RuneQuestin uusinta versiota. Oli syksy 2022. Yksin tämä ehdotus palautti mieleeni varhaisnuoruuteni pelaamisista yhden parhaiten mieleeni painuneista kampanjoista, joka oli nimenomaisesti RuneQuest-kampanja Gloranthassa. Lisäksi innostuin saman tien siitä ajatuksesta, kuinka uusissa RQ:n sääntöissä riimuilla ja intohimoilla on selkeä rooli. Tämä sai minut tutustumaan uudelleen Gloranthaan - ja kilahtamaan siitä! On hankala täysin selvästi ymmärtää sitä, kuinka yksi fantasiamaailma voi saada ihmisen näin sekaisin (sopivassa kohdin elämää, sen täytyy olla). Uskoakseni gloranthafiliani on kuitenkin selitettävissä kolmella keskeisellä syyllä: Ensinnäkin Gloranthan riimut ja myytit tarjoavat roolipelillisesti yksinkertaisemman ja yhtälailla kiinnostavan verrokin todellisuuden yksilöä suuremmille voimille ja selityksille. Tunnistaudun humanistiksi ja minua on aina kiinnostanut ihmisen monitulkinnaisuus. Toisaalta minua kiehtoo klassinen sankaruus ja Gloranthassa totisesti sitä on tarjolla - niin myyteissä, valmiin maailman sankareissa kuin halutessaan peleissäkin. Minua innostaa erityisesti Gloranthan erilaiset jumaltarut. Varsinkin Stafford Libraryn The Book of Heortling Mythology on mielestäni kovaa kamaa! (Toisille se edustanee liian syvää päätyä.) Lisäksi Gloranthassa epäilemättä positiivista on myös sen antropologinen suhtautuminen maailman yhteisöihin ja näiden toisistaan poikkeaviin kulttuureihin ja maailmankatsomuksiin. Glorantha on tässäkin suhteessa kiinnostavan moninainen. Mainittakoon sellainen, että tällä hetkellä en pelaa tai ole tuottamassa peliä, jossa pelattaisiin Gloranthassa. Suunnitelmissani on kesälomalla suhtautua Gloranthaan enemmän lukuharrastuksena, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus tuntuu sopivalle tarjota itsekin Gloranthaa pelipöytään. Todennäköisesti suurin syy siihen, etten tuo gloranthafiliaani pelipöytään, on viehtymykseni yhteistoiminnalliseen pelaamiseen. Siihen pelityyliin sopii se, että myös maailmaa luodaan yhdessä. Glorantha on jo valmiiksi tuhti. Ja mitä tulee sääntöihin, niin huomaan kasvaneeni eri suuntaan RuneQuestin kanssa. Nykymakuuni nähden siinä on liikaa sääntöjä ja ne keskittyvät turhan paljon taisteluihin - ilman että nämä säännöt mitenkään erityisesti tukisivat kiinnostavan tarinan muodostumista. HeroQuestin sääntöjen yksinkertaisuudesta pidän - etenkin sen jälkeen, kun ymmärsin pelin pointin Wille Ruotsalaisen vetämässä Roudanmaa-kertapelissä. Vaikken tällä hetkellä ole aktiivisesti viemässä Gloranthaa pelipöytään, hahmottelen mielessäni Glorantha-sääntöjä, jotka henkisivät RQ:ta ja HQ:ta vahvemmin Gloranthan myyttistä maailmaa. Tätä kirjoittaessani olen käytännössä alkamassa testaamaan tällaisia ideoita sulauttamalla niitä Ironswornin ja Everwayn ideoihin. (Everwayta pidän eräänlaisena Lore-light-versiona Gloranthasta elementteineen ja tähtimerkkeineen.) Your Glorantha May Vary!