79: Rope-Lakun Ropecon 2026
Kaksi edellistä vuotta olivat minulle täydellisyyttä hipovia conikokemuksia, molemmat omilla tavoillaan. Tältä pohjalta ajattelin nyt kelpaavan arkisemmankin kokemuksen.
Mutta mainio conihan tästä jälleen tuli, erityisesti loppuhuipennuksen siivittämänä.
***
Osallistuin ensimmäisen kerran varsinaista conia edeltävään Akateemiseen seminaariin. Tein tämän uteliaisuuttani, sillä minua kiinnostaa myös rope-teoria. Lisäksi pikkulinnut olivat laulaneet, että ärsyttävästi ei-julkisessa ohjelmassa olisi paljon pöytäroolipeleihin liittyvää asiaa. Lisäksi aiemmat conikokemukset olivat viitanneet siihen, että energiani saattaisivat varsinaisessa conissa riittää, vaikka perjantaikin olisi täynnä ohjelmaa.
Seminaari oli kiinnostava kokemus, jonka voin kuvitella uusivani joku vuosi. Tosin toivoisin seminaarin aiheiden olevan julkista tietoa ja 21 euron hinta tuntuu conin ennakkolippujen 40 euroon nähden hieman suhteettomalta. Tätä toki hämää conin lippujen edullisuus.
Kiinnostavimmat aiheet olivat Hesarista poimitut medianostot 80- ja 90-luvuilta, eli niin Suomi-ropen kuin omankin harrastamiseni alkuhämäristä, sekä yritys luoda uudenlaista luokittelua roolipelien historiallisiin kausiin. Pari aihetta jäi välistä, kun kävin välissä tekemässä sellaisen matkan, josta tullaan vielä kirjoittamaan sankariveisuja. Toisin sanoen raahasin koostaan huolimatta yllättävän painavaksi osoittautuneen Agemonia-lautapelin Kampista Messukeskuksen parkkihalliin.
***
Kuuntelin turhan keskittyneenä viimeisiä seminaarijuttuja, jolloin menetin mahdollisuuteni osallistua conin ensimmäisiin peleihin.
Pelin sijasta conini alkoi pakollisten kauppa-alueella haahuilujen ohella pitkälti puheohjelmien seuraamisella. Perjantaina kuuntelin luennon unista uskonnoissa, Luolamestareiden keskustelut yleisön edessä, tarinointia Ropeconin ensimmäisiltä vuosilta sekä vastoin hyvän yön suunnitelmia vielä paneelin Agemonian uusista tuulista. Jälkimmäiseen jäin vielä aivan loppuun asti, sillä palkkiona tästä oli hupaisalta kuulostava lisäkortti peliin.
Luolamestareita oli kiva kuunnella myös näin paikan päällä. Samalla sain ensikosketukseni Messukeskuksen uuteen järjestelyyn siitä, kuinka osassa saleista yleisö kuunteli lavan esityksiä kuulokkeista. Toimi yllättävänkin hyvin. Varsinkin tässä tapauksessa käytäntö sopi tunnelmaan, sillä ainakin itse kuuntelen Luolamestareita muutoinkin useimmiten kuulokkeilla.
Ropeconin ensimmäisten vuosien tarinat olivat myös kiinnostavia. Motiivia kuunteluun lisäsi se, että satuin olemaan – ainakin tarjolla olleiden muistikuvien perusteella – itsekin paikalla. Naapurin isä kyyditsi. Tarinoista jäi mieleen yleisen tsägällä tekemisen ohella erityisesti ensimmäisen conin vieraaseen, Steve “GURPS” Jacksoniin liittyneet teekkaripilahenkiset jutut.
Perjantaissa erityistä oli myös se, kuinka my-man-serkkupoikani oli tullut vuosikymmenten tauon jälkeen Ropeconiin ja hengailinkin hänen kanssaan niin useammassa ohjelmassa kuin niiden ulkopuolella. Aloitimme molemmat tahoillamme roolipelailun samoihin aikoihin ja osin yhdessäkin. Viime vuosina olemme muutoinkin aktivoituneet keskustelemaan aiheesta.
Yöunet jäivät turhan lyhyiksi, kun pitkän päivän viritys kiskaisi aamulla tarpeettoman aikaiseen ylös sängystä.
***
Lauantaina oli heti alkuun Glorantha-paneeli, jossa oli kiinnostavaa kuulla panelistien kokemuksia ja tulkintoja maailmasta. Tämä siitä huolimatta, että vähintään jollain tasolla tunsin kaikki panelistit. Minusta on upeaa, kuinka Juho sai paneelin järjestetyksi. Pidän tätä kunnianosoituksena 25-vuotisjuhlavuottaan juhlivalle Glorantha-seura Kalikokselle.
Paneeliin jälkeen oli Kalikoksen vapaamuotoinen tapaaminen, johon en valitettavasti ehtinyt jäädä vapaamuotoisesti juttelemaan ravinnontarpeen ja alkavan pelini vuoksi. Silti oli jälleen kiva nähdä niin tutumpia kuin uudempiakin aiheesta kiinnostuneita.
Seuraavaksi oli ensimmäinen peleistä, Inspiraatiota ja improa! Oli ilo tarjota jälleen muutamille uteliaille vaihtoehtoista mallia inspiraatiokorttien käyttöön ja impropohjoiseen pelaamiseen. Kuten conissa usein muulloinkin, pöytään tuli kiinnostavan sekalaista sakkia: oli yksi samanlaisesta pelaamisesta valmiiksi kiinnostunut, yksi uudenlaisten pelitapaa tunnustelemaan tullut sekä kaksi roolipeleistä vasta alustavasti kiinnostunutta. Jälkimmäisillä oli omaan pelaamiseensa tarpeetonta itsekritiikkiä, sillä hyvin se meni heiltäkin, ja sitä paitsi roolipelit on siitä mainio harrastus, että kaikkien tapa on just riittävä.
Taas jäi peliin ilmoittautumiset välistä, joten puheohjelmiin keskittyminen sai vahvaa jatkoa – niin rytmitettynä, että puheohjelmien välissä oli ruokailua, haahuiluja ja/tai lisää kauppa-aluetta.
Pikalounaan jälkeen kävin kuuntelemassa Kudelma-pelin esittelyn, hieman myöhemmin Juzzman terapiaesityksen, jonkin aikaa tästä Ropeconin uutiset ja vielä illan viimeiseksi ystäväni Antin luennon MajataloConin järjestämisestä.
Muistaakseni jossain näiden tapahtumien välissä tuli koko tapahtuman kovin uutispommi: Kalikoksen Matti Järvinen on palkittu Kultaisella lohikäärmeellä. Mainiota! Ja kyllä meni niin sopivalle henkilölle. En ole tuntenut Mattia kuin pari vuotta, mutta jo näiden vuosien aikana on tullut hyvin selväksi se, kuinka paljon ja monipuolisesti hän antaa itsestään niin Gloranthalle kuin laajemmin erilaiselle nörttikulttuurille. Ja tekee tämän perin vaatimattomasti. Onnittelut siis Matille vielä tätäkin kautta!
Kudelma-peli vaikutti kiinnostavalta kahdella tapaa. Ensinnäkin se oli omanlaisensa versiointi pitkälti juuri sellaisesta pelaamisesta, jonka vetämisessä olin hetkeä aiemmin ollut. Toisekseen Kudelma on siitä poikkeuksellinen, että se on suunniteltu koululuokalliselle pelaajia.
Juzzma piti rohkean esityksen, jonka lopun kysymykset osoittivat sen olleen useille läsnäolijoille merkityksellinen. Esityksen jälkeen oli mukava viettää pieni lepohetki juurikin Juzzman kanssa.
Ropeconin uutisista jäi erityisesti mieleeni se, kuinka niiden “uutisankkuri”, Mike Pohjola, totesi yleensä haastattelevansa tuoretta Kultaisella lohikäärmeella palkittua. Tällä kertaa tämä ei onnistunut, koska Matti oli samaan aikaan vetämässä peliä. Myöhemmin kuulin sen, kuinka Matti oli myös noukkinut palkintonsa kesken toisen pelinsä. Niin Mattia.
Vaikka olen seurannut läheltä lämminhenkisen ja ihannekokoisen MajataloConin perustamista ja jatkoa, niin oli kiva kuulla jäsentyneemmin Antin ammattitaitoisia tausta-ajatuksia conin taustalta. Antti tarjosi myös hyviä käytännön vinkkejä vastaavaa tapahtumaa suunnitteleville.
Conin aikana havaitsin itsestäni sen, kuinka minulla on tiettyä kynnystä lähteä extempore-peleihin. Niitähän siellä näyttää moni aktiivisesti harrastavan. Minulle sopii paremmin se, kun peli on jo etukäteen tiedossa. Vaikken yleensä juurikaan valmistaudu peleihin, niin silti sillä, että asia on ikään kuin kalenterissa, on oma merkityksensä. Auttaa latautumaan sopivalle taajuudelle.
Myös lauantain ja sunnuntain välisen yön unet jäivät vähäisiksi. Aamupalalla yhtäältä ilahduin siitä, kuinka pääsin kuin pääsinkin yhteen peliin, mutta toisaalta kannoin huolta siitä, kuinka jaksan sekä toisen että oman pelin putken.
***
Sunnuntai alkoi ainoalla pelillä, johon conissa pääsin pelaajaksi. Kyse oli pelinvetäjän itsekehittelemästä Paluu todellisuuteen -pelistä. Siinä hahmot aloittavat unessa ja alkavat ihmetellä sitä, keitä he ovat ja mikä on tilanne. Pelinvetäjä oli suunnitellut harkittua rakennetta pelille ja siinä käytettiin tarot-kortteja improvisaation pohjalla. Jos kerran pääsin vain yhteen peliin koko tapahtumassa, niin olen todella tyytyväinen siihen, että se oli juuri tämä peli. Kirjasin pelin rakennetta muistiin ihan siksikin, että voin kuvitella vetäväni pelin saman mallin pohjalta.
Tämän pelin jälkeen ehdin käydä syömässä ja sitten jo alkoikin toinen oma pelini, Jätin aarre – kevyiden sääntöjen Gloranthaa. Tällä kertaa pöytään tuli siinä määrin kiinnostava kokoonpano, että pelimaailma oli kaikille valmiiksi tuttu. Kahdelle King of Dragon Pass -tietokonepelin kautta ja heille varsinaiset roolipelit olivat uusi tuttavuus. Kaksi muuta pelaaja oli ostanut Glorantha-kirjoja ja lueskellut niitä, mutta jos oikein muistan, kumpikaan ei ollut ainakaan nykyisellään pahemmin pelaillut maailmassa. Tämä oli kolmas kerta lyhyen ajan sisään, kun vedin tämän varta vasten Glorantha-kertapeliksi suunnittelemani pelin ja oli ilo nähdä, kuinka pelaajat lähtivät peliin mukaan ja vaikuttivat pitävän kokemuksesta.
Kuten edellä viittasin, niin sunnuntai oli paras Ropecon-päivistäni. Tämä ei johdu ainoastaan kahdesta innostavasta pelistä, vaan myös niiden jälkeisestä. Tällä tarkoitan sitä, kuinka en pelkästään hengannut serkkuni kanssa, vaan juttelin aiempien keskustelujen lisäksi useiden tuttavuuksieni kanssa. Kuten joku aiemmin conissa sanoikin, siellä kohtaa vuosi vuodelta enemmän tuttuja – joita vielä tuntee aiempaa paremmin. Tällainen oli hyvä lopetus mainiolle päivälle ja koko viikonlopulle. Eikä väsymyskään päässyt missään kohdin valloilleen, jos edes juuri kurkistelemaan.
***
Suurkiitokset jälleen kaikille conin järjestäjille ja osallistujille! Erityiskiitos omalta osaltani tietysti teille kaikille, joiden kanssa olimme samoissa peleissä ja joiden kanssa kävimme lyhyempiä tai pidempiä “käytäväkeskusteluja.”
Ensi vuonna uusiksi, ja mielellään monipuolista pelaamista ennen sitäkin.
***
Kommentit
Lähetä kommentti