78: Glorantha-tiivistykseni
Tiivistän Gloranthani nykyisellään seuraavasti:
“Glorantha on myyttinen, yhteisöllinen ja muinaishistoriallinen fantasiamaailma, jossa jumalat ovat tosia ja kuka tahansa voi olla sankari!”
***
Puran tässä kirjoituksessani tarkemmin sitä, mitä tällä tiivistelmällä tarkoitan ja miksi se kuvastaa minulle tärkeää tulkintaa Gloranthasta. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että jonkun muun tulkintaan ja jonkun peleihin voi sopia jonkin muu tiivistelmä paremmin.
YGMV = Your Glorantha May Vary.
***
Minulle Gloranthassa siisteintä on sen myyttisyys. Tällä tarkoitan ennen kaikkea sitä, kuinka suunnilleen kaikelle on jonkinlainen jumalallinen selitys, tai jos ei ole, niin sellaisen voi keksiä! Esimerkiksi, miksi joet virtaavat alaspäin? No siksi, että vedet täyttävät Kaaoksen tekemää railoa maailman keskellä, sillä muutoin koko maailma imeytyisi siihen. Myyttien tapahtumissa mitä erilaisimmat asiat puetaan yksittäisten jumaluuksien muotoon ja eri jumalat edustavat maailman eri voimia. Tämä on mielestäni todella kiinnostavaa merkityksillä leikittelyä. Se tarjoaa myös paljon ideoita ja taustaa peleihin.
Glorantha on vahvan yhteisöllinen. Siinä hahmojenkin on tarkoitus (tai vähintään mahdollisuus) edustaa itseään suurempaa kokonaisuutta. Esimerkiksi perinteisempi murhailemassa kiertely ei Gloranthassa onnistu ilman seurauksia. Jos ei suoraan hahmoille, niin ainakin näiden yhteisöille. Yhteisöllisyydessä on kiehtovaa myös se, kuinka kaikki touhottavat omia totuuksiaan, mutta kukin tekee tätä omista näkökulmistaan. Glorantha mahdollistaakin erilaisilla uskomuksilla ja niiden välisillä jännitteillä leikittelyn.
Tyypillisesti Gloranthaa kuvataan pronssikautiseksi fantasiamaailmaksi, mutta muinaishistoriallisuus on tätä täsmällisempi. Keskeisin metalli vastaa kyllä meidän maailman pronssia (joka on Myrskyn jumalten luita) ja lisäksi maailma on saanut paljon vaikutteita muun muassa Lähi-idän ja Välimeren pronssikautisista kulttuureista. Mutta näiden ohella Gloranthasta voi katsoa löytyvän monenlaisia vaikutteita niin kivikaudesta vähintään keskiajalle (tällöin muinaishistoriallisuuskaan ei ole täysin täsmällinen kuvaus) kuin laajalti maailman eri kulttuureista.
Glorantha on ilmaisen selvästi fantasiamaailma. Sieltä löytyy miltei kaikki kuviteltavissa olevat olennot (paitsi örkit) ja tämänkin vuoksi sinne voi aivan hyvin heittää omiakin olentoja sekaan (jopa örkit?). On taikuutta ja mikä kiinnostavaa, tämä taikuus ei ole pahaa, pelottavaa, turmelevaa tai tuomittavaa, kuten aika useissa peleissä magia jollain muotoa on. Sen sijaan taikuus on Gloranthassa “luonnollinen” osa Kosmosta ja arkea. Ja arkea Glorantha kannustaakin käsittelemään. Oli sitten kyse vaikkapa klaanin johtamisesta tai ongelmiin joutuneen karjan auttamisesta.
Edellä oleviin liittyy myös se, kuinka Gloranthassa hyvä-paha-akseli ei ole yksiselitteinen, vaan monitulkintainen. Useimmille kulttuureille Kaaos kyllä edustaa selkeää pahuutta, mutta sillekin on löydettävissä kosminen selitys ja esimerkiksi yksi suurista kulttuureista, lunarit, hyväksyy Kaaoksen osaksi maailmankuvaansa. Lisäksi useissa muissa fantasiamaailmoissa tyypillisesti hirviön roolia edustaneet peikot kuvataan Gloranthassa huomattavan moninaisesti eikä heitä voi millään muotoa pitää yksiselitteisen pahoina. (Vaikka saattavatkin syödä kenet tai mitä tahansa.) Tällainen arvomaailmojen harmaus on kiehtova osa ihmisyyttä.
***
Lausahdus “jumalat ovat tosia” viittaa laajemmin siihen, kuinka erilaiset yliluonnolliset käsitykset eivät ole vain uskomuksia. Ne ovat totta ja ne todella voivat muokata todellisuutta, kuten ovat niin monesti Gloranthan historiassa tehneet. Esimerkiksi toistaiseksi tuoreimman RuneQuestin (2018) aloitushetkeksi on valittu hyvin vaikuttava Lohikäärmenousun tapahtuma. Siinä valtavan kokoinen lohikäärme nousee maasta, hotkaisee puolet Lunarin imperiumin armeijasta ja sen taianharjoittajista, kiertää Kuun ja käy moikkaamassa tähtiä sekä palaa takaisin maahan. Ja tähdistä puheen ollen, useampikin reaalimaailman (suur)tapahtuma aiheuttaa muutoksia tähtitaivaalle. Katse kannattaa kiinnittää mm. Orlanthin rinkinä tunnettuun tähtikuvioon.
Toki useammin kyky vaikuttaa todellisuuteen yliluonnollisilla keinoilla on usein seikkailijahahmoille paljon pienimutoisempaa, tavallista fantasiataikuutta. Voi ampua vaikkapa terävöittää miekan, aiheuttaa maanrepeämän – tai parantaa sato-onnea. Näin siis ainakin RuneQuestissa. Muut pelisysteemit voivat mahdollistaa löyhemmän magiasysteemin. Gloranthassa (lähtökohtaisesti) jokainen osaa taikuutta.
Maailman yliluonnollisuutta edustaa myös mahdollisuus ylittää todellisuuksien väliset rajat. Puhutaan sankarimatkan tekemisestä. Hahmotkin voivat päättyä esim. jumal- tai henkitodellisuuksiin, mikä tietysti mahdollistaa “tavallisesta” pelaamisesta poikkeavia kokemuksia. Tyypillistä jumaltodellisuudessa on se, että niissä hahmot voivat toimia jumalan roolissa ja elää jossain myytissä. Sillä ei liene suuremmin väliä, löytyykö tämä myytti kaanonista vai keksitäänkö sitä pelaamisen yhteydessä. Jos nyt asiaa edes tarvitsee myytin kautta ajatellaan.
“Kuka tahansa voi olla sankari”, kuvastaa Gloranthaa kahdella tapaa. Ensinnäkin sankaruus on keskeinen osa sen myyttejä ja historiakuvausta. Tämä sankaruus, kuten koko maailma muutoinkin on luonteeltaan syklinen. Sankaruuden osalta se tarkoittaa sitä, kuinka sankarit jumalia myöten tyypillisesti vuoroin mokaavat ja vuoroin paikkaavat virheitään – ja näin osoittavat sankaruuttaan.
Toinen puoli sankaruutta on juuri se, että kuka tahansa voi osoittaa sankaruutta ja kohota tunnetuksi sankariksi. Ainakin Gloranthan myyteissä ei ole selvää, yhden muotin sankaruutta, vaan se on avointa ja moninaisiin rooleihin sopivaa. Pieneltäkin vaikuttava voi tehdä suuri. Muutoinkin Gloranthan sankaruudessa on hyvin vahvat vibat edellä mainituista antiikin ja Lähi-idän muinaistarinoista.
***
Pienenä bonuksena nostan esiin vielä sukupuolisuuden. Gloranthaan on nimittäin kirjoitettu kuusi sukupuoliroolia. On miehen kehossa miehen (perinteistä) roolia toteuttavat sekä naisen kehossa naisen (perinteistä) roolia toteuttavat. Tämän lisäksi on neljä muuta sukupuoliroolia. Ensinnäkin yhtäältä miehen kehossa naisroolia ja toisaalta naisen kehossa miesroolia toteuttavat. Lisäksi on sellaiset, jotka ovat sekoitusta eri sukupuolista tai kenties muuntautuvat vaihtoehtojen välillä. Edelleen on vielä sellaisia, joiden kohdalla sukupuolisuus on epärelevantti asia. Kaikille näille on tietysti jumalesikuvansa ja jos ei ole suoraan, niin ainakin voi kehittää myyttiset selitykset tunnetuille rooleille.
Toinen sukupuolitulkinta sitoutuu synnyttämiseen. On synnyttäjät ja siittäjät. Sekä ne, jotka voivat olla molempia, ja ne, jotka eivät ole – joko omasta tahdostaan tai muutoin – kumpaakaan.
***
Kaikkinensa pidän Gloranthasta paljon. Se osuu minulla moneen sellaiseen, joka kiehtoo minua ihmisyydessä yleisemminkin. Minulle Gloranthan vahvuus ja omaleimaisuus syntyy sen sisältämästä humanististen merkitysten monipuolisuudesta. Tämä on mielestäni huomattavasti oleellisempi seikka kuin yksittäiset paikka-, olento- tai historiakuvaukset sinänsä. Asioilla on taustaa ja näistä taustoista muodostuu fantasiamaailmaksi poikkeuksellisen elävältä tuntuva kokonaisuus – kuin Arachne Solaran maailmanverkko konsanaan!
Minulle Glorantha näyttäytyy suurena ja mielenkiintoisena inspiraatiovarastona, josta voi löytää nopealla etsimisellä pelaamiseen kiinnostavia täkyjä.
Laajempaan Gloranthan kuvaukseeni voit tutustua täällä.
***
KAIKKI GLORANTHA-KIRJOITUKSENI
Kommentit
Lähetä kommentti