72: Neronius – poikkeuksellinen hahmo
Tämä ei ole kirjoitus niinkään hahmosta itsestään kuin sen tekemisestä.
Muistelen joskus lapsuus- ja nuoruusvuosien kymmenvuotisen roolipelaamisen aikana tehneeni tuhdin taustan omaavia hahmoja. Todennäköisesti tätä tuli tehtyä tämän kauden lopuksi. Mieleeni jäi myös opetus siitä, kuinka liika voi olla liikaa. Tulee helposti ähky, joka pikemminkin latistaa kuin lietsoo pelihaluja.
Nyt aikuisuuden lähempänä kahdenkymmenen vuoden pelaamisen ajalta en muista tehneeni lainkaan edes vähänkin laajemman taustan hahmoja. Toki tämä johtunee myös siitä, kuink peliporukoissani on suosiossa kevyemmät, tarinalliset pelit ja useat kampanjat ovat kohtalaisen lyhyitä. (Toki niin tämänkin kampanjan on tarkoitus olla.)
Nyt tapahtui ilmiselvä poikkeus.
Käytin viisi päivää maailmaan uppoutumiseen ja hahmoni tekemiseen. Lopputuloksena on kahdentoista sivun “hahmolomake” sekä 44 sivua taustamateriaalia maailmasta (näissä on mukana myös kuvakaappauksia kartoista) ja pelin säännöistä. Päälle vielä erikseen pj:lta tulleet lukemiset.
Tein tämän kaiken omasta tahdostani. Ensinnäkin olen kesälomalla ja toisekseen sain kesäflunssan. Minulla on siis hyvin aikaa. Kolmanneksi päätin käyttää kampanjaa oivana tekosyynä ruksia harrastamisen to do -listalla yhden pitkäkestoisen projektin tehdyksi – nimittäin fantasiamaailma Gloranthan Lunarin imperiumiin tutustumisen.
Tässä se avainsyy taas kerran siis on: Glorantha kiehtoo minua yhtäältä sellaisenaan ja toisaalta tykkään myös siitä, kuinka siihen voi uppoutua oikein kunnolla. Ja miltei koko ajan tulee innostavaa tykitystä. Kuten esimerkiksi nyt lukiessani ajattelin, ettei hahmoani niin hetkauta eikä minua kiinnosta lukea vielä erikseen Punaisesta keisarista, mutta huh huh, olipahan taas hyvää settiä (kuten eräs Dayzatarin tähtien alla -podcastin osallistujista tuppaa sanomaan).
Ja mikäpä olisikaan parempi tapa paneutua Gloranthaan kuin määritellä pelille premissit ja ottaa ne suurennuslasiksi tutkimiseen. Näin hahmottelen myös omia Glorantha-pelejäni ja näin toimin myös tässä kampanjassa pelaajana ja hahmonluojana.
Tässä kampanjassa premissien asettaminen tapahtui sekin poikkeuksellisella tavalla. Kampanjan pj sanoikin, että myös hänellä on yleensä valmiit speksit kampanjalle, mutta nyt oli lähinnä alue-ehdotus. Tämän pohjalta kävimme aidosti avointa keskustelua siitä, mitä kampanjamme voisi olla. Oli kiehtovaa osallistua tällaiseen yhteiseen raamittamiseen, ikään kuin aitoon nollasessioon siis! Nollatapaamisessamme jokainen pelaajista myös raamitteli konseptitasolla omaa hahmoaan. Minulle tuli tietäjäjumalan palvoja.
Nollasessiossa juteltujen kampanjan yleisten lähtökohtien ja oman hahmoideani avulla jatkoin maailmatietouteen sukeltamista. Mutta siis niin, että keskityin siihen, mikä on erityisesti hahmolleni tärkeää ja/tai kiinnostavaa tietoa. En siis yrittänytkään ottaa läheskään kaikkea haltuun enkä perehtynyt kaikkeen samalla intensiteetillä.
Sen ohella, että kiinnitin huomioita asioihin, joita hahmoni todennäköisesti maailmasta tietää, niin ennen kaikkea poimin rakennusmateriaalia ja täkyjä hahmoni tekemiseen. Ja kun tein hahmoni, huomasin, kuinka hyvin sain tiivistetyksi hahmoni pelisysteemin (HeroQuest-roolipeli) tarjoamaan yksinkertaiseen ja vapaasanaiseen kykyjen määrittelyyn. Mutta tämän ohella tuli kuin luonnostaan pitkät lisäykset siitä, kuinka hahmoni suhtautuu pelimaailmassa erinäisiin yhteisöihin. Tätä tukemaan pelinjohtaja oli jo heittänyt tukun sivuhahmoja, joista nopeasti koppasin useammankin potentiaalisesti hahmoni jo entuudestaan tuntemaksi. Näiden erinäisten kuvausten kautta tuntuu kuin hahmoni olisi elävämpi kuin kenties mikään hahmoni koskaan aiemmin (ainakaan ennen kampanjaa).
Mutta entäpä se ähkymielikuva nuoruuden peleistä? Luulen tässäkin suhteessa olevani nykyään hyvin erilainen pelaaja, ja ihminen, kuin nuoruudessani. Toivon ja uskon voivani paremmin erotella sitä, mikä hahmossani on pelaamisen kannalta oleellista ja mikä enemmän tai vähemmän mahdollista taustatäkyä peliin. Sellaista, jota ei ole pakko kenenkään – ei edes minun – yrittää huomioida ja muistaa tämän pidemmälle. Mutta jos sieltä jotain täkyjä voi aika ajoin nostaa itse peliinkin, niin miksipäs ei.
Uskon myös pelisysteemillä olevan väliä. Nyt käytämme kevyttä, tarinallista ja sovellettua säännöstöä (HQ), joka sekin osaltaan tasapainottanee vahvaa taustarinaa. Ylipäätään olen muodostanut hahmostani taustoja ytimmekkäämmän kuvan ja meinaan pelata ensisijaisesti sillä.
Onpahan ollut kiinnostava kampanja jo tähän mennessä. (Ja olisi sitä, vaikkemme tulisi pelanneeksi pelin peliä. Roolipelejähän voi noin muutoinkin harrastaa myös monilla muilla tavoilla kuin pelaamalla.)
***
Ja millainen siitä hahmostani sitten tuli? Selvinnee tästä Google Docs -LINKISTÄ. Varoitus: tiedostosta on kaksi tekoälyllä tehtyä kuvaa.
***
KAIKKI GLORANTHA-KIRJOITUKSENI
Kommentit
Lähetä kommentti