81: Hidden Isle – näppärä peli tarot-korteilla
Hidden Isle on tarot-kortein pelattava ja Blades in the Darkin mekanismeja hyödyntävä roolipeli. Pelin on tehnyt Serifot-tarot-lautapelistä (en tunne) vastannut Causa Creations. En tiedä, onko kirjaa edelleenkään saatavilla fyysisenä muille kuin Kickstarteriin osallistuneille.
Tämä arvio on kirjoitettu kertapeliin osallistumisen ja playtest-sääntön silmäilyn pohjalta. Pelissämme oli käytössä fyysinen kirja sekä pelin omat kortit, jotka molemmat olivat tyylikkään näköisiä. En tehnyt pelatessa muistiinpanoja enkä päässyt heti välittömästi tätä kirjoittamaan, joten voi olla unohdan esitellä joitakin seikkoja. Arvioi jäi hautumaan arkistooni lähes vuodeksi ennen sen julkaisua.
ESITTELY
Pelimaailma Dioscoria pohjautuu oikean maailmaan 1500-lukuun. Maailmassa on kuitenkin magiaa, alkemiaa yms. Lisäksi maailmaan kuuluu salainen saari, Dioscoria. Vaikuttaa siltä, että peliin on omaksuttu Bladesista tuttu yksittäisiin keikkoihin perustuva pelaaminen. Tässä tapauksessa pelaajahahmot ovat dioscorialaisia agentteja, jotka muodostavat oman “kätensä” (hand) eli agenttien ryhmän. Tällaisia ryhmiä teleportataan hoitamaan erinäisiä tehtäviä ympäri maailmaa, tai vähintään Välimeren alueelle.
Peli käsittääkseni kannusti pitämään väkivallan vähäisenä, vaikkakin osa hahmojen kyvyistä viittaavat selvästi väkivaltaan.
Hahmot luodaan valitsemalla hahmon arkkityyppi (vrt. pelikirja, hahmoluokka). Minä valitsin testipelissä illusionistin. Hahmolomakkeessa on Bladesista tuttuja piirteitä, mutta siinä on jonkin verran vähemmän valmista informaatiota kuin Bladesissa. Esim. hahmokohtaiset erikoiskyvyt eivät löydy valmiiksi hahmolomakkeesta.
Hahmon taustatarinaan haetaan inspiraatiota tarot-korttien sekä niiden osoittamien täkyjen avulla. Näin hahmolle määritellään lapsuuden ja aikuisuuden kokemus, ihanne (ideal) ja taakka (burden) sekä pari kontaktia.
Lisäksi hahmolle jaetaan tämän vahvoihin kykyihin “täppiä”. Kykyjä on 12, kolme jokaista tarot-korttien “maata” kohden. Kyvyt ovat Bladesin tavoin melko avoimia ja tarinallisesti sovellettavia. Kyvyiksi tässä pelissä on määritelty skirmish, convince, study, unleash (oma lempparini), perform, channel, slip, soothe, mingle, finesse, bargain ja survey. Kyvyissä on siis päällekkäisyyksiäkin, joskin samalla niissä on myös tyylieroa.
Hahmo saa valita valmiista listasta muutaman erikoiskyvyn ja hahmolla voi olla myös taikakykyjä. Tarvikkeet ovat Bladesin tapaan valittavissa kesken pelin ja näitä valintoja voi tehdä vain rajallisen määrän. Hidden Islessa ei ole Bladesissa keskeistä stressiä.
Seikkailu on ainakin mahdollista raamittaa “ennustuksella”. Pelimaailmassa tämä vastaa agenttien saamaa tehtävänantoa. Aluksi valitaan tehtävätyyppi, kuten meidän pelissä oli esineen hakeminen. Tämän jälkeen korttien tuottaman inspiraation avulla määritellään seikkailun vastus, uhka, tavoite ja ensimmäinen askel, johtolanka.
Pelaajille annetaan peliin kolme korttia. Kahdella kortilla pelaaja voi vaikuttaa joko oman tai toisten hahmojen korttivetojen tuloksiin ja yhdellä tuoda tarinaan kortin inspiroimaa lisää.
Sitten pelataan. Pelissä konflikti ratkaistaan niin, että sekä pelaaja että pelinjohtaja vetävät kortteja. Pelaaja hahmonsa kyvyn verran ja pelinjohtaja tilanteen haasteen verran. Molemmat valitsevat korteistaan yhden. Ensisijaisena tavoitteena on saada hahmon käyttämän kyvyn mukaista maata, esim. taistelussa (skirmish) miekat ovat ns. valttia. Toisisijaisesti verrataan korttien numeroarvoa. (Tässä kohdin pakassa ei ole major arcana -kortteja.) Tuloksena on joko täysi onnistuminen, onnistuminen komplikaatioilla tai epäonnistuminen.
Tämän perusmekanismin ohella pelaaja voi pelata ihannettaan tai taakkaansa. Jos hän kuvailee, kuinka näiden määritelmät näkyvät tilanteessa, ihanteen kohdalla hän saa lisäkortin ja taakan kohdalla +3 kortin numeroon. Jos näitä käyttää tarpeeksi paljon, tapahtuu jotain, mihin emme kertapelissä ehtineet. Ihanne voi muuttua hyveeksi ja taakka paheeksi. Pelissä on siis selvää mekanismia hahmon sisäiseen muutokseen.
Siinäpä se kokonaisuutenaan oli. Loppu hoidetaan tutuilla roolipelaamisen keinoilla pelinjohtajan vetämänä. Peli kannustaa pelinjohtajan ja pelaajien väliseen yhteistyöhön. Pelissä olisi myös säännöt seikkailujen väliseen aikaan (downtime), mutta näitä sääntöjä emme kertapelissämme testanneet.
ARVIO
Halusin kirjoittaa tämän arvion pelkästään kertapelin innoittamana, sillä pelistä jäi jännällä tavalla kutkuttava tunne. Toisaalta siinä oli kiinnostavia ja inspiroivia piirteitä ja peli tarkasteli useita minua roolipeleissä tällä hetkellä kiinnostavia piirteitä. Toisaalta siinä oli myös piirteitä, jotka eivät saa minua ostamaan peliä ja ottamasta sitä vakiotarjokkaaksi.
Yhtenä inspiroivana puolena pelissä oli seikkailun raamittaminen muutamalla peruskysymyksellä sekä niihin vastaaminen inspiraatiotäkyjen avulla. Tästä saatan ottaa mallia niin kampanjoihin tarkoitettuun, hahmottelemaani tarinamoottoriin kuin yksittäisten näytöstenkin raamittamiseen. Hidden Islessä raamitukseen tuli sen verran runsaasti täkyvaihtoehtoja, että niihin tuntui olevan hieman vaikea tarttua - varsinkin kollektiivisesti.
Toinen inspiroiva puoli kaikessa yksinkertaisuudessaan oli ihanne-taakka-mekanismi. Sanallisesti määritellyistä piirteistä saa pelillistä etua ja näiden käytön myötä hahmo muuttuu – niin hyvään kuin huonoon suuntaan. Kiehtova pohja moneen sovellettavaksi.
Pidän itse ylipäätään korteista ja inspiraatiovälineistä, ja niitähän tästä pelistä tosiaan löytyy! En ole erityisen suuri tarot-korttien ystävä ja tässä pelissä oli hieman juuri tarot-korttien epämääräisyyttä.
Pelikaverini taisivat olla minua kriittisempiä pelin suhteen. Kaipasimme hahmonluontiin hahmoryhmän yhtenäisyyttä luovia puolia sekä selityksiä sille, miksi hahmot ovat agentteja. Nämä tehtiin pelissä hyvin pinnallisesti. Hahmojen kontaktit jäivät myös käyttämättä, vaikka niihin nopeassa hahmonluonnissa jonkin verran aikaa uhrattiinkin.
Eniten keskustelua herätti korttimekanismin skaalautuminen ja sen tuottamat todennäköisyydet. Meillä oli usein tilanne, jossa pelinjohtaja veti yhtä monta tai useamman kortin kuin hahmoilla oli. Tämän osa pelaajista koki lannistavaksi ja/tai ohjaavan riskien välttelyyn. Oikean maan saaminen oli mekanismissa tärkeää ja se tuntui turhan sattumanvaraiselta.
Minua edellä mainittu ei varsinkaan kertapelissä häirinnyt, sillä pidän siitä, jos pelin satunnaistamismenetelmässä on enemmän ennustamisen henkeä kuin että kyse oli puhtaammin tilastomatematiikasta. Toisekseen olen harjoittelut – toki pelistä riippuen – ajattelemaan arvonnan seurauksia tarinan uusina, toivottavasti kiinnostavina käänteinä (epä)onnistumisen ja haasteista selviämisen sijasta.
Minulle hahmon lapsuus- ja aikuiskokemuksien määrittelyt jäivät aikalailla roikkumaan ilmaan. En saanut niistä otetta. Kaikkinensa hahmonluonti löi aluksi tyhjää, mutta kun täkyjä ja puoli alkoi kasautua, hahmo alkoi kivasti elämään. Olenkin ollut viime aikoina itsekin kiinnostunut siitä, kuinka luoda hahmo pelaamalla. Tässä oli tätäkin puolta jonkin verran mukana.
Jäin siihen käsitykseen, että pelimaailma oli aika yleisluontoisesti, mutta kaiketi kuitenkin vähintään kohtuu kiinnostavasti esitelty.
Saimme pelatuksi kivan pelin, josta syntyi kiinnostava tarina. Lisäksi peli tarjosi tilaa yhteistoiminnalle. Minulle jäi tunne, että peli voisi toimia hyvin vaikkapa pitkien kampanjoiden välipelinä – jonain hieman erilaisena ja yksittäisiin “keikkoihin” keskittyvänä pelinä. Kenties tätä paremmin kuin pidempänä kampanjapelinä.
Kasin peli: “Toimiva peruspeli, jota pelaan ihan mielelläni. Ei kuitenkaan ole sellainen, jota haluaisin pitää niiden pelien listalla, joita olen valmis tarjoamaan toisille. Poikkeuksena kokeiluluonteiset kertapelikokeilut.” Tosiasiallisesti arvosana-arvioini aaltoilee jossain kasi puolen ja seiska puolen välillä.
MUUTOSEHDOTUKSIA
Koska en näe itseäni vetämässä peliä, ei minulla ole myöskään juurikaan muutosideoita peliin. Ainakin kertapeleissä korvaisin kontaktien määrittelyn hahmojen agenttimenneisyyden ja hahmojen ryhmän muodostumisen määrittelyillä.
***
Kommentit
Lähetä kommentti