71: Rope-Lakun Glorantha-viikonloppu
Suomen Glorantha-seura Kalikos järjesti 25-vuotisjuhlansa kunniaksi Glorantha-viikonlopun Töyrylän kartanolla Artjärvellä. Olin paikalla tietysti minäkin. Ja vaikka osin (pj-Juho oli ykkösjärjestäjä) itse sanonkin, niin olipahan taas mainio viikonloppu!
Pidän ylipäätään näistä aikuisten retriiteistä, kuten Majataloconista ja Alfaconista. Tällä kertaa oman säväyksensä antoi Glorantha-fiilistely. Mikäpä olisikaan perheelliselle työtä tekevälle parempaa irtautumista arjesta kuin kokea jaettua innostusta jostakin kiinnostavasta – ja sitähän Glorantha totisesti on!
Sairauden henget estivät yhden ilmoittautuneen osallistumisen, mikä laittoi yhden autolastillisen matkasuunnitelmat uusiksi. Tämän vuoksi olin itse sen auton kyydissä, joka tuli paikalle hyvissä ajoin odottelemaan muita. Eikä siinä, kivahan se oli hetki hengähtää arvokkaasti sisustetussa makuuhuoneessa.
Väen saapuessa paikalle Juho käynnisti King of Dragon Pass -tietokonepelistä inspiroituneen roolipelinsä. Tietokonepelin tapaan hahmomme muodostivat yhden sartarilaisen klaanin (enhylien) ringin. Astuin tuuraamaan poisjääneen osallisen luomaa hahmoa, Eland Kultakeihästä, Aurinkoa (Elmalia) palvovaa sotapäällikköä.
Peli oli oikein mukava kokemus ja tietokonepelin tarjoama rakenne ringin aktiivisten valintojen ja heidän eteensä tulevia asioiden vuorottelusta toimi hyvin. Pelissä nousi myös hyvin esille ringin jäsenten erilaiset intressit ja painotukset. Itselleni kiinnostavinta antia oli se, kuinka tasapainoilin reilun ja itsekkään päällikön roolin välillä. Esimerkiksi nostin asioita äänestykseen, kun tulos vaikutti miellyttävältä, ja en mahtanut sankaruuden kaipuulleni mitään, kun oli kyse taikavoimien jaosta.
Lauantaina osallistuin kahteen peliin. Aamulla pelasin Juhon vetämässä, Mythic Game Masterin avulla pyöritetyssä ja QuestWorldsin sääntöjä hyödyntävässä impropelissä. Peli aloitettiin heittämällä d1000:lla se, miltä Guide to Gloranthan sivulta pelin aloituspaikka ja lähtöpremissit katsotaan. Arpa johdatti meidät pelaamaan kaikille pelaajille vieraita, yhden inforuudun poikkeuserikoisuuksia, sendereveneitä. Kyse on maailman itäisimmässä kolkassa asuvasta rodusta, joka elää hieman Waterworldin hengessä merellä. He mm. käyttävät kasvavasta kivestä valmistettuja veneitä ja kuljettavat puolijumalia maailmojen välillä. Heille Glorantha on vain yksi kupla loputtomassa meressä.
Ei liene yllätys, että tällaisista taustoista käynnistynyt peli ei ollut mitään miekkaa ja sandaalia. Käytännössä tulimme luonneeksi tarinan siitä, kuinka yksi Gloranthan tunnetuista sankareista, merten vapauttaja Dormal syntyi. Tähän liittyi tulidemonimerirosvoja, puolijumalallisia teatterilaisia, sankarimatkaltaan palaava orlanthi-soturi ja kääpiö sekä imeytyminen maailman keskellä olevaan valtavaan pyörteeseen ja siellä sijaitsevaan haaksirikkotuneiden kääpiöiden Ei missään kaupunkiin. Mythic toimi hyvin impron ja pelin etenemisen tukena.
Välissä (aikajärjestys saattaa mennä minulla sekaisin) kuulimme paikan isännän esittelyn Töyrylän kartanon monipuolisesta ja 1500-luvulle saakka kirjatusta historiasta. Muun muassa Sibeliuksen suku on vaikuttanut tilalla. Rakennus oli sisustettu joka kolkasta antiikilla, enimmäkseen 1800-luvun jälkipuoliskon hengessä. Löytyipä autotallista myös 1920-luvun Rolls-Royce-harvinaisuus. Puitteet siis tukivat juhlallista tunnelmaa!
Iltapäivällä pelasin Larin suomenkielisen RuneQuestin – kyllä, sen siniboksin – seikkailussa. Pääsin pelaamaan peikkoa toisen pelaajan kanssa, ja todellakin pelasimme peikkoisen nälkäisesti! Seikkailussa isäntiemme artefakti oli anastettu ja meidän tehtävämme oli etsiä se takaisin. Paljastusten vuoksi en kerro tämän enempää yksityiskohtia, mutta sanotaanko vaikka niin, ettei tässäkään seikkailussa aivan kaikki pysynyt suurkaupunki Nochetin kaduilla. Pelissä pääsin hyödyntämään enemmän taikuutta, peikkomoukaria ja vahinkobonusta kuin muistaakseni missään koskaan aiemmin!
Ennen illallista (ja osin sen jälleen) Hannu esitteli monipuolisesti oman – ja samalla koko Suomi-pelaamisen – alkutaivalta. Hän oli tuonut mukanaan ilahduttavan määrän menneiden aikojen artefakteja. Oli hienoa päästä hypistelemään monia sellaisia julkaisuja, joista olen lukenut roolipelihistoriaa esittelevistä teoksista, ja paljon enemmän!
Paikalla saattoi olla myös se RuneQuest, jonka takia niin moni meistä on aloittanut Glorantha-harrastuksensa siitä siniboksista – nimittäin Hannun kanssa samoissa peliporukoissa pelasivat he, jotka myöhemmin mm. perustivat Fantasiapelit ja suomensivat RQ:n. Syvän vaikutuksen minuun tekivät myös alkuaikojen monet roolipelilehdet sekä Hannulla vuodelta 1981 tallessa oleva kuitti siitä, kuinka hän oli tilannut Pohjoismaiden ensimmäisestä roolipelikaupasta vinon pinon silloista Glorantha-materiaalia.
Illallinen oli saanut inspiraatiosta Dine´n´Dash in Dragon Pass -keittokirjasta ja näin saimme syötäväksi sen suuntaisia ruokia kuin Vingan voimaa, Kuningas Sartarin lihaa (öö?) ja Vorian juureksia. Kieltämättä tämä loi omaa fiilistään.
Ilta päättyi saunaan sekä monenmoisiin turinointeihin niin saunassa kuin päärakennuksen salissa. Mainittakoon sekin, kuinka sairauspoissaolon vuoksi “jouduin” nukkumaan yöni yksin kahden hengen huoneessa.
Sunnuntaiaamuna olo alkoi olla jo valmiiksi väsynyt, mutta onnellinen. Olin ilmoittautunut vielä yhteen peliin, RQ:lla vedettävään (Leika) Musta keihäs -peliin. Tämä peli kuitenkin peruuntui (vaikka siis poissaoloja oli vain yksi). Onneksi Jyri tarttui haasteeseen ja fasilitoi uuden Mythic-impron. Tällä kertaa pelasimme pelkästään Mythicillä ja jätimme QW:n säännöt sivuun.
Nyt arvoimme sivun, joka näytti Guiden sisällysluettelon perusteella edellistä, heh, ruohonjuuritasoisemmalta. Arvonta osui nimittäin Ruohomaihin. Mutta kun käänsimme varsinaiselle sivulle, sieltä paljastuikin jotain aivan muuta. Näin päädyimme pelaamaan vuoden 1623 Lohikäärmesolan läpi kulkevasta peikkolaumasta tehtävälle lähetettyjä. Jotenkin tähän liittyi myös ihmisille ja peikoille käsittämättömät traakkiliskot. Ei siis mitään ihan peruskamaa tälläkään kertaa! Itse pelasin seurueen ainoaa ei-peikkoa, valaistumisen tiellä olevaa lunariaatelista.
Päätimme pitää pelin lyhyenä, mutta silti siinä ehti tapahtua jos jonkinmoista. Seurueemme pääsi traakkien taikatielle, mutta pimeyden voimat pääsivät valloilleen ja näin seurue ajautui Punaiseen kuuhun. Siellä he kohtasivat Mustan lohikäärmeen ja saivat tältä tavoittelemansa lohikäärmeen munat, tai ainakin jotain vastaavaa. Ja koska tämä kaikki tapahtui Itsen ylängöllä, he kaikki ajautuivat tekemään valinnan itsen ja yhteisönsä välillä. Jokainen valitsi ensimmäisen ja jatkossa heistä tulee muodostumaan yksi käynnistyvien Sankareiden sotien perinteisten kulttuurien ulkopuolinen sankareiden ryhmä. Kukaties tämä liittyy jollain tavalla King of Sartar -kirjassa kerrottuun…
Kokonaisuutena viikonloppu oli ainakin oman kokemukseni perusteella oikein onnistunut. Kiitos kaikille seurasta ja järjestelyistä. On ilo olla mukana! Toivottavasti tällainen viikonloppu ei jää pelkän juhlavuoden erikoisuudeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti