70: Tälle nostan X-korttini!
Rope-piireissä näyttää toistuvan keskustelut sisältövaroituksista ja turvamekaanikoista. Kuittaan lyhyesti oman kantani: kommunikaatio on oleellinen osa roolipelejä ja myös nämä seikat ovat hyvä osa harrastusta. Usein ne tukevat pelaamisen onnistumista.
Yksi kiva tapa hoitaa turvamekaniikkaa – varsinkin tuntemattomien kesken pelatuissa kertapeleissä – on pyytää pelaajia kertomaan yksityisviestillä siitä, mitkä ovat heille merkityksellisiä seikkoja pelaamisen pysymisenä miellyttävänä kokonaisuutena. Tosin selkeän vastauksen antaminen tähän ei välttämättä ole yksinkertaista.
Kun eräs pelinjohtaja jälleen kerran tätä kysyi, päätin vihdoin vastata:
“Tunnistan näistä sisältö- ja turvallisuuskysymyksistä sen, kuinka toiveenani on pitää mahdolliset hahmo vs. hahmo -tilanteet fiktiossa. Etteivät ne muutu pelaajien väliseksi kilvoitteluksi. Tarkoitan tällä sitä, että pelaajien yhteinen fokus on pikemminkin kiinnostavassa tarinassa kuin toistensa päihittämisessä.
Näiden välinen raja toki on usein häilyvä ja nythän on kyse kertapelistä, joten näkökulmani esille nostamista ei kannata ylitulkita. “Pahimmillaankin” seurauksena on immersioni höllentyminen.
Minulle on ok sekin, että jään tällä kertaa tästä pelistä pois, mikäli näkökulmani esim. tuntuu rikkovan visiotasi pelistä tai et usko tämän sopivan muiden pelaajien toiveisiin peliä kohtaan.”
Vaikka olen jo jonkin aikaa tunnistanut tämän piirteen selkeästi itsestäni, niin asian mainitseminen tuntuu kynnyksen ylittämiseltä. Onko tämä muka nyt niin tärkeä juttu? Voiko vastaanottava osapuoli ylitulkita näkemystä? Ja voihan tästä tulla tietynlaista hankalan tyypin lisää.
Sitä paitsi on minulla länsilaidalta tulevana toinenkin “issue”, poikittaisliikkuminen pk-seudun julkisessa liikenteessä. Varsinkin näiden kahden asian samanaikainen ilmaiseminen tuntuu kiusalliselta.
Mutta kommunikaatio. Voihan sitä kokeilla, välillä.
Kommentit
Lähetä kommentti