Rope-Lakun blogi

  Shock : Social Science Fiction on Joshua A. C. Newmanin tekemä ja vuonna 2006 julkaistu roolipeli. Peli on tarkoitettu kertapeliksi ja sitä pelataan ilman etukäteisvalmistelu (ns. zero-prep) ja ilman pelinjohtajaa. Käytännössä pelit ovat kaksivaiheisia: aluksi raamitetaan pelimaailma ja luodaan hahmot. Sitten pelataan varsinainen peli, jossa pelataan vuorollaan erikseen jokaiselle hahmolle tietty määrä kohtauksia. Kohtauksissa luodaan dramaattisia tilanteita, joiden lopputulemat määräytyvät noppaamalla. Hahmojen tarinoiden tarvitse liittyvä millään tavalla toisiinsa. Kirjoitan tämän arvion kahden eri fasilitaattorin tarjoamien pelikokemusten perusteella ilman, että olen itse lukenut sääntökirjan. Peliä ei olekaan valitettavasti tällä hetkellä saatavilla. Jos sinulla on sellainen ns. turhan panttina, olen kiinnostunut kaupasta (en tosin “keräilyharvinaisuushinnalla”). ESITTELY Peli on tarkoitettu pelattavaksi sci-fi-genressä. Pelimaailma raamitetaan määrittelemällä teemat (issues)...

  Tässä blogissa esittelen Sankareiden matka -yhteistoiminnallisen tarinaroolipelin hahmonluonnin nykyversion. Varhaisempaan hahmonluonnin kuvaukseen voit tutustua täällä . *** Jossain vaiheessa pelin muhittelua koin oivalluksen siitä, että jos kerran pidän kiinnostavana pelata roolipelejä tarinallisella painotuksella, niin miksipä tätä ei huomioitaisi hahmonluonnissakin! Tältä pohjalta päätin luopua siitä kohtalaisen tyypillisestä hahmonluonnin tavasta, että pelaaja keksii jonkilaisen alustavan konseptin ja jalostaa tätä täyttämällä sääntöjen mukaisesti lukuarvoja hahmolomakkeelle. Nyt hahmo tehdään niin, että aluksi haetaan inspiraatiota ja tämän pohjalta luodaan hahmolle tarinaa. Vasta tämän jälkeen määritellään lukuarvot. Sama metodi toimiin niin kerta- kuin kampanjapelissä. (Sankareiden matka on kampanjapeli ja sen kertapeliversiota kutsun Lyhytmatkaksi. Lyhytmatkassa hahmonluonti on tässä esiteltyä yksinkertaisempi. Siitä kenties oma bloginsa joskus.) Lukuarvojen osalta hahm...

  Mikäli annan peliarvioissani arvosanan pelille, kyseinen arvosana perustuu seuraavaan asteikkoon: 10: Peli, jolta ei voi enempää vaatia - ei tarvitse olla täydellinen, ollakseen mainio! Peli, joka toimii sellaisenaan ja jota janoan pelata ja/tai vetää uudelleen. Roolipelaamisen ydintä. 9: Pientä virittämistä vaille mainio peli tai idea-antoisa peli. Perusta kunnossa ja innostaa niin, että haluan tehdä tästä kohtuu muutoksin kympin pelin tai peli tarjoaa innostavia ideoita toisiin peleihin. 8: Toimiva peruspeli, jota pelaan ihan mielelläni. Ei kuitenkaan "sytytä" niin paljoa, että haluaisin jatkossa erityisemmin vetää (pl. esim. tilanteeseen sopivana kertapelinä) tai että se tarjoaisi juurikaan innostavia ideoita omiin peleihin. 7: Ei vetoa. En omatoimisesti hakeudu samaan peliin uudelleen, mutta jos pelikamu tuo pelin pöytään, niin saatanpa pelata (joskaan en välttämättä heti toistamiseen uudelleen). 6: Peli "sutii" sen verran ohi, että jätän sen jatkossa mieluu...

  Joko on kevättä nopanheitossa? Tämän blogin aloittamisesta tulee nyt sunnuntaina vuosi täyteen. Se on pitkä aika, kun sitä vertaa vasta kaksi ja puoli vuotta sitten kokemaani roolipelaamisen uusherännäisyyteen. Paljon on ehtinyt tapahtua - ja ennen kaikkea jäsentyä. *** Tätä kirjoittaessani tämän blogin - tai oikeastaan sen kirjoittajan - kuvailu on seuraava: “Alakulttuurin alakulttuurien harrastaja: gloranthafiili, joka tykkää pelaamisen ohella fasilitoida valmisteluiltaan ja säännöiltään kevyitä, konseptivapaita, tarinakeskeisiä ja yhteistoiminnallisia roolipelejä. Yhtä viimeistelemätön kuin bloginsakin. Vapaus, luovuus, tasa-arvo - ja (inspiraatio)kortit!” Ei kaikkien ihmisten tarvitse tykätä samoista asioista. Roolipelaaminen on alakulttuuria ja sen sisällä on useita omia alakulttuurin muotoja. Saan parhaat kiksini näköjään nurkan nurkista, marginaalin marginaaleista. Ja tämä sopii ok. Glorantha sytytti minut syventämään roolipelaamisen harrastamista. Maailma kiehtoo minua...