Rope-Lakun blogi

. Ironsworn on Shawn Tomkinin vuonna 2018 julkaistu roolipeli, jonka voi katsoa kuuluvan ns. Powered by the Apocalypse -koulukuntaan. Yksi pelin kiehtovimpia piirteitä on pelimaailma ja se, kuinka kirjat onnistuvat henkimään sen synkyyttä ja vaarallisuutta. Pidän mielenkiintoisena ratkaisuna myös sitä, kuinka maailmasta on kuvattu yleisellä tasolla sen yhdeksän aluetta, mutta näiden tarkempi määrittely on jätetty pelissä muodostettavaksi. Tavallaan siis puoliksi tyhjä kartta. Peli on suunniteltu niin, että sitä voi pelata soolona, yhteistoiminnallisena tai pelinjohtajan vetämänä. Erityisesti kahta ensimmäistä pelimuotoa tukevat hahmojen tehtävän pelillistäminen. Lisäksi kirjoissa on useita erilaisia oraakkelitaulukoita tuomaan isnpiraatiota pelissä määriteltäville asioille. Näissä on haettu pelimaailmaan sitoutunutta sävyä. Nämä yhteistoiminnallisen pelaamisen tukimuodot toimivat hyvin ja tuovat yksinkertaisella tavalla kivaa yllätyksellisyyttä peliin. Kun testasimme peliä, hyödynsin ...

Rautaterät on yhteistoiminnallinen roolipeli rautakautisesta fantasiamaailmasta, jossa hahmojen seikkailu alkaa siitä, kun he syystä tai toisesta hylkäävät kotiklaaninsa. Näin he lähtevät tutustumaan itselleen vieraaseen maailman ympärillään. Rautaterät-peli syntyi sen jälkeen, kun olin kokenut Glorantha-herätykseni ja pienen HeroQuest-QuestWorlds-Glorantha-kokeilun myötä en kokenut pelinjohtajan roolia itselleni täysin luontevaksi ja kaipasin sääntöihinkin jotain muuta. Näin ajauduin etsimään Blades in the Dark -pohjaisia sääntöjä fantasiamaailmaan - ja satuin löytämään Ironswornin (joka toki on enemmän PbtA* kuin FitD**). Kun testasimme pariin otteeseen Ironswornia - yhteistoiminnallisena - fiilis oli selvä: touhu tuntui pelinjohtamista enemmän omalta ja pelikavereistakin näki, kuinka homma kolahti. Sanoittipa joku asiaakin fiilistelemällä sitä, kuinka oli siistiä, ettei kenelläkään ollut tietoa siitä, mitä on tulossa - ja tuli kiinnostavaa peliä. Tältä pohjalta päädyimme keskuste...

Olin pelannut roolipelejä tyytyväisenä peruspelaajana jo viitisentoista vuotta niiden uudelleen aktivoitumisen jälkeen, kun eräs pj-guruistani ehdotti seuraavaksi peliksi RuneQuest Gloranthaa eli RuneQuestin uusinta versiota. Oli syksy 2022. Yksin tämä ehdotus palautti mieleeni varhaisnuoruuteni pelaamisista yhden parhaiten mieleeni painuneista kampanjoista, joka oli nimenomaisesti RuneQuest-kampanja Gloranthassa. Lisäksi innostuin saman tien siitä ajatuksesta, kuinka uusissa RQ:n sääntöissä riimuilla ja intohimoilla on selkeä rooli. Tämä sai minut tutustumaan uudelleen Gloranthaan - ja kilahtamaan siitä! On hankala täysin selvästi ymmärtää sitä, kuinka yksi fantasiamaailma voi saada ihmisen näin sekaisin (sopivassa kohdin elämää, sen täytyy olla). Uskoakseni gloranthafiliani on kuitenkin selitettävissä kolmella keskeisellä syyllä: Ensinnäkin Gloranthan riimut ja myytit tarjoavat roolipelillisesti yksinkertaisemman ja yhtälailla kiinnostavan verrokin todellisuuden yksilöä suuremmil...

Aloitin roolipelaamisen ystävieni johdattamana kaiketi vuonna 1988 Dungeons & Dragonsin suomennetulla punaboksilla. Olin silloin ala-asteen viidennellä tai kuudennella. Aika pian “Dunkku” jäi sivuun ja tilalle tuli monenlaista muuta. Pääasiallisina peleinä oli muistaakseni GURPS ja RuneQuest sekä joitakin kotitekoisiakin. Pelasimme silloin intensiivisesti ja paljon. Todella paljon. Välillä larpattiin ja järjestettiin larppeja. Tätä kesti lukiovuosiin ja hieman ylikin, kymmenisen vuotta kaikkinensa. Olin ensisijaisesti pelaaja, mutta johdin myös pelejä silloin, kun pääasiallisilla pelinjohtajilla ei ollut setit vielä valmiina. Hienoja muistoja kaikesta muusta paitsi omasta johtamisesta. Sitten opiskelujen tuottama etäisyys pelikavereihin keskeytti pelit noin kymmeneksi vuodeksi. Muutto etelään vuonna 2007 ja lähelle OG-pj-guruani sai pelit jälleen jatkumaan, ja nyt onkin vedetty säännöllisesti reilut viisitoista vuotta. Toimin aluksi ainoastaan pelaajana, ja millaisista peleistä ole...